Sisäinen palo voittaa ulkoiset esteet

Izumi Tateno, Seppo Kimanen ja Yoshiko Arai soittivat triona 70-luvun alun festivaaleilla. Nyt Izumi Tateno palasi vuosikymmenien tauon jälkeen Kuhmoon. Kuva Stefan Bremer.

Tuttavat ja kollegat ovat kyllästymiseen asti saaneet kuunnella valituksia siitä, kuinka vanha olen ja kuinka en enää jaksa aloittaa mitään uutta enkä viedä loppuun entisiäkään projekteja.
Nyt valittaminen loppui. Ensin Seppo Kimanen sanoi tämän vuoden nostalgiateemasta puhuessaan, että hän ei katso taaksepäin vaan eteenpäin - hänhän on vasta 70-vuotias.
Ja sitten tuli 82-vuotias Izumi Tateno, joka ei enää pysty käyttämään oikeaa kättään ja liikkuukin jo vaivalloisesti. Mutta mitä tapahtuikaan kun hän istui Tuupalan koulun erinomaisen Bösendorfer-flyygelin ääreen? Vuodet pyyhkiytyivät äkkiä pois, ja yleisö sai nauttia täysiverisestä soitosta.
Olen kokenut Kuhmossa lukemattomia konsertteja, mutta tämä oli yksi liikuttavimpia. Nyt nähtiin, että kun sisäinen palo on riittävän suuri, mitkään ulkoiset ongelmat eivät ole ylipääsemättömiä esteitä. Kuhmon herkkävaistoinen yleisö tiesi, että nyt koettiin jotain aivan erityistä ja osoitti suosiotaan seisten.
Aamulla Izumi Tateno oli vieraana Salakamarissa ja kertoi muistoistaan ja urastaan. Hän soitti Kuhmossa ensimmäisen kerran 1971, mutta nyt hän on ollut poissa yli 30 vuotta. Kaikki oli muuttunut, ja hänestä tuntui, ettei hän tiedä missä on.
Ihan kaikki ei sentään ole muuttunut, sillä yleisössä oli monia, jotka olivat kuulleet hänen soittoaan jo 70-luvulla. Nyt koettiin hieno jälleennäkeminen, sillä Izumi Tateno oli puhujanakin yhtä hurmaava persoonallisuus kuin aina ennenkin.
Muistan hyvin, miten 70-luvulla juuri Tateno toi esiin suomalaista pianomusiikkia. Luulenpa, että hänen komeat levytyksensä suorastaan muuttivat kuvaa monista säveltäjistä. Sibeliuksen pianomusiikkia ei pidetty yhtä suuressa arvossa kuin hänen muuta tuotantoaan, mutta japanilaisella pianistilla ei ollut tällaisia ennakkoluuloja. Hän soitti niin Sibeliusta kuin muitakin suomalaisia säveltäjiä vahvasti ja suurella tyylillä ja osoitti, miten hienoa pianomusiikkia Suomessa oli tehty.
Aamutilaisuudessa oli muuten koolla koko trio Tateno, sillä myös Yoshiko Arai ja Seppo Kimanen olivat paikalla. Nyt koettiin todellakin historiaa.

Kuhmo on nyt täynnä nostalgiaa

Mahtoiko Seppo Kimanen edes haaveilla vuonna 1970, että hän joskus lausuisi 50. festivaalin avaussanat?

Tunnelmallinen puukirkko välkkyvien vesien äärellä, ikkunasta näkyy auringon kultaamia männynoksia, sali on aivan täynnä väkeä. Juuri näin pitää aloittaa juhlavuosi. Lentiiran kirkossa eletään historiallisia hetkiä, kun klo 14.45 käynnistyy jo 50. Kuhmon Kamarimusiikki.
Ja tietenkin avaussanat lausuu Seppo Kimanen, jota ilman tätä festivaalia ei olisi. Nykyinen taiteeellinen johtaja Vladimir Mendelssohn on avauskonsertissa soittajana, mutta sunnuntai-iltana hän keskustelee yhdessä Kimasen kanssa festivaalin ohjelmasta.
Avaussanoissaan Kimanen muisteli puolen vuosisadan takaisia tunnelmia ja huvitti yleisöä tunnustamalla, mitä Beethovenin c-molli-kvartetossa oli ensimmäisenä vuotena tapahtunut: Yoshiko Arai soitti finaalissa niin nopeasti, että Kimanen ei ollut pysyä mukana, vaikka sellolla on puolet hitaampia nuotteja. Avaussanoja pääsee seuraamaan tästä linkistä: https://www.facebook.com/kuhmofestival/videos/2370535506340570/
Nostalgia näkyy nyt kaikkialla. Kuhmo-talon pihassa on Kaarina Kaikkosen komea vanhoista festivaalin t-paidoista tehty teos, ja kirjaston vieressä on Kari Cavénin teos, joka on tehty Kontion koulun oransseista muovituoleista. Kuhmo-talon sisällä nostalgiaa tarjoaa Stefan Bremerin valokuvanäyttely, ja Salakamarissa on esillä Pekka Lehtisen hienoja julisteita.
Menneisyyden tunnelmia on myös festivaalin historiikissa, jonka vasta tänään sain itsekin käsiini.
Nostalgiselta vaikuttaa myös konserttiohjelma, onhan mukana suuri joukko festivaalin historian suosituimpia teoksia Forelli-kvintetosta lähtien. Ei mikään ihme, että yleisöä on nyt tulossa enemmän kuin aiempina vuosina. Koossa on kaikki ainekset ikimuistoiselle festivaalille.

Iltamien menestysresepti syntyi 1974

Vuodesta 1974 alkaen Kamarimusiikki-iltamissa saattoi tapahtua aivan mitä tahansa. Konstantin Bogino ja Pavel Vernikov olivat aina valmiina hulluttelemaan. Kuva Stefan Bremer. 

Festivaalipäiväkirja 1974

Perjantai 26.7.

Ensimmäisessä konsertissa 26.7. Maija Numminen soittaa Beethovenia ja Schumannia. Samana iltana pidetään Koskenmäellä perukkakonsertti, jossa on kamariorkesterimusiikkia. Esiintyjiä on enemmän kuin yleisöä. Väitetään, että kalamatkat on osutettu juuri perjantai-iltaan, jotta ei vain tarvitsisi mennä konserttiin. 

Sunnuntai 28.7.

Kahden konsertin päivä. Ensin soittaa kirkossa kamariorkesteri Jarmo Vainion johdolla ja sitten Izumi Tateno pitää koululla oman pianokonsertin. Ohjelma on mittava Lisztin h-mollisonaatista lähtien.

Maanantai 29.7.

Päivän ainoassa varsinaisessa konsertissa Takaya Urakawa soittaa sooloviulumusiikkia, ohjelmassa on Bachia ja Bartókia. Pääkonserttien lisäksi järjestetään lyhyitä konsertteja nimeltään Iltamusiikki, ja niissä kuullaan tilanteeseen sopivaa musiikkia.

Tiistai 30.7.

Marja Holopainen laulaa, Izumi Tateno soittaa, ja Ilari Lehtisen ja Kimmo Lappalaisen soittamana kuullaan Prokofjevin huilusonaatti. Illalla Edward Auer soittaa Chopinin nocturnoja. Helsingin Sanomissa kuvataan tunnelmia: ”Taiteilija oli parhaimmillaan ja kuulijakunta istui hievahtamatta lähelle puolta yötä. Havahduttiin vasta kun valot salissa sammutettiin ja flyygelin kansi painettiin kiinni.”  Tällaiset jutut herättävät varmasti huomiota myös pääkaupunkiseudulla. Olisiko syrjäisestä Kuhmosta löydettävissä jotain sellaisia elämyksiä, joita suurkaupunkien konserttisalit eivät voi tarjota?

Keskiviikko 31.7. 

Edward Auerin soolokonsertti. Soitossa on vanhan ajan mestareiden suurta tyyliä etenkin Chopinin poloneesissa. Ei ihme, onhan Auer menestynyt myös Varsovan Chopin-kilpailuissa.

Torstai 1.8.

Trio Tateno soittaa viimeistellyn vahvasti Beethovenin c-molli trion ja Tshaikovskin a-molli-trion kuten edellisenäkin kesänä. Yoshiko Arai, Seppo Kimanen ja Izumi Tateno ovat hyvässä vedossa ja yhteisharjoittelu on ollut tarkkaa. Soitto on täysin kansainvälistä luokkaa. Tämä konsertti myös radioidaan. Nyt Kuhmo on pääsemässä valtakunnalliseen tietoisuuteen. 

Perjantai 2.8.

Jälleen Takaya Urakawa, nyt yhdessä Tatenon kanssa. Ohjelmassa on sytyttävä tulkinta Griegin viulusonaatista, Beethovenin sonaatti F-duuri sekä Franckin sonaatti.  

Lauantai 3.8.

Kello 18 Seppo Kimanen nousee koulun näyttämölle. Päästyään portaat ylös hän kompastuu ja lentää rähmälleen. Yleisöstä kuuluu ihmettelevä huokaus. Kimanen nousee ylös, tarttuu mikrofoniin ja ilmoittaa kuulijoille: ”Tämä oli kuuluisa kappale Kimasen lento.”

Koko sali räjähtää nauruun. Eihän tällaista voi tapahtua vakavan klassisen musiikin konsertissa! Mutta nyt oli tapahtunut. Ja se tarkoitti, että tänä iltana kaikki on mahdollista. Ohjelmasta selviää vain, että tänä iltana pidetään ”Kamarimusiikki-iltamat, joiden aikana kahvi- ja voileipätarjoilua”. Esiintyjistä ja teoksista luetellaan vain osa, mutta lopussa on tärkeä lisäys: ”N. klo 21 vapaata musisointia, leirin kaikki taiteilijat.”

Nyt muusikot saavat soittaa niitä teoksia, jotka eivät mahtuneet muihin konsertteihin. Erityisen hyvin Iltamiin sopivat tietenkin erilaiset taiturikappaleet, joita soittajilla luonnollisesti oli ohjelmistossa, mutta joilla ei varsinaisissa konserteissa yleensä ollut käyttöä. Lisäksi kuullaan suurta ja vakavaa musiikkia, kuten Bachin Brandenburgilainen konsertto, Brahmsin pianokvintetto, Bartókin Kontrasteja, Bachin Chaconne ja Prokofjevin pianosonaatti nro 7, jonka motorisen finaalin Edward Auer vasaroi näyttävästi. 

Kolmentoista teoksen konsertista tulee ennenkuulumattoman pitkä, peräti nelituntinen. Mutta sekään ei vielä ole vallankumouksellista. Uudenlaisen tästä konsertista tekee juonto. Juontajaksi pitää löytää sanavalmis, älykäs, esiintymään tottunut ja musiikkia tunteva ihminen. Seppo Kimasen ei tarvitse etsiä kaukaa. Vaikka hän on ennestäänkin ylityöllistetty festivaalijohtajana ja sellistinä, hän ottaa vielä vaativan tehtävän. Juhla alkaa henkilöityä häneen entistäkin selvemmin. 

Yleisö on neljän tunnin jälkeenkin innoissaan. Mitään juuri tällaista ei voi kokea missään muualla. Olisiko tässä sellainen menestystuote, jonka nosteessa Kuhmon kamarimusiikkifestivaali voisi nousta tunnetuksi koko Suomessa? 

Sunnuntai 4.8.

Päätöspäivän ohjelmassa on Mozartin huilukonsertto, Bachin kaksoisviulukonsertto, Schubertin kvintetto ja Chaussonin konsertto viululle, pianolle ja jousikvartetille. Samana päivänä käydään vielä Lentiiran kirkossa. Ja näin on takana viides festivaali. Nyt on selvästi päästy johonkin uuteen. Tämä festivaali lupaa paljon.

Kesällä 1973 saatiin yllätysvieras

Vuonna 2012 Kuhmossa oli tällainen joukko kansainvälisen tason pianisteja. Ulkomaisten huippupianistien sarjan aloittivat Izumi Tateno ja Edward Auer, joka tuli 1973 mukaan yllättäen ja omasta aloittestaan. Kuva Stefan Bremer. 

Festivaalipäiväkirja 1973

Perjantai 13.7.

Festivaali alkaa yllättäen mukaan tulleelle Edward Auerille järjestetyllä pianokonsertilla. Hän soittaa 13.7. Mozartia, Chopinin b-mollisonaatin ja Rahmaninovin Etudes tableaux, siis aivan kansainvälisen luokan ohjelman. Ja kun Auerin soittotyylissäkin on mannermaista suuruutta, tuntuu kuin koko festivaali ottaisi nyt askelen eteenpäin. 

Lauantai 14.7.

Päivän antina on toivekonsertti, jossa kuullaan lyhyitä kappaleita Bachista Montin Csardakseen. Jälleen enteillään tulevia iltamia. 

Sunnuntai 15.7.

Aurinkoista, lämpötila nousee jo 26 asteeseen. Kirkkokonsertissa on ohjelmassa Bachia ja Telemannia. 

Maanantai 16.7.

Duokonsertissa soittavat Yoshiko Arai ja Seppo Kimanen pianisteinaan Edward Auer ja Izumi Tateno. Kari Karemo kiittää ennakkoluulotonta ohjelmavalintaa: tutun Beethovenin lisäksi kuullaan Honeggeria, Shostakovitshia ja Martinuta, ja silti ”sali oli täynnä ja keskittyminen herpautumatonta.”  Vaikka soitto on ”miltei kiihkeän subjektiivista, sisältä käsin musiikissa elävää, on siinä tasapainoa ja sopusuhtaa”, Kalevassa kiitetään.

Tiistai 17.7.

Kuhmossa on hellettä, lämpö nousee lähes 30 asteeseen. Iltakonsertissa soittavat duoja Michael Hussla ja Arto Vähälä. Mukana on tuttuja suosikkiteoksia kuten Schubertin Arpeggione-sonaatti ja Stravinskyn Italialainen sarja. Aivan kaikki ei kuitenkaan tunnu Kuhmon ilmapiirissäkään onnistuvan, konsertti jää Kari Karemon mukaan odotettua vaisummaksi.

Keskiviikko 18.7. 

Izumi Tateno keskittyy tänäkin vuonna omassa konsertissaan suomalaiseen pianomusiikkiin. Kuullaan Melartinia, Kuulaa, Nordgrenia, Madetojaa ja Rautavaaran näyttävä Tulisaarna-sonaatti. Hieno konsertti saa ihmettelemään, miten juuri japanilainen pianisti tuo parhaiten esiin vanhempaa ja uutta suomalaista pianomusiikkia. 

Torstai 19.7.

Tänään on tarjolla monipuolista kamarimusiikkia, Brahmsin viulusonaatti A-duuri ja Mozartin viulusonaatti e-molli. Kari Karemon mielestä tänään on kuitenkin välipäivän tuntua. Ludolf Klemeyerin ja Risto Laurialan esittämässä Brahmsin sonaatissa A-duuri ”syntyi sellainen ero viulistin ja pianistin välille, että voi puhua jo kuilusta”. Laulumusiikkikin on esillä, sillä Marja Holopainen esittää Nyströmin sarjan Sånger vid havet, jossa ”hienostunut ote laulujen sanoihin leimasi esitystä”. 

Perjantai 20.7.

Kuhmossa on edelleen kainuulainen helle, 28 astetta. Nyt on vuorossa jo perinteinen Trio Tatenon konsertti. Ohjelmassa on kolme suurta teosta, Kokkosen trio, Shostakovitshin trio ja Schumannin pianokvartetto. Konsertti on erinomainen ja se kiinnostaa myös kuulijoita: yleisöä on 300. Konsertin ”ehdoton vuorenhuippu oli Shostakovitshin trio”. Siinä Trio Tateno ”ylsi tulkintaan, jossa näkyy se toistensa ymmärtämisen ja reagoimisen taso, mihin soittajat ovat päässeet.” 

Lauantai 21.7. 

Tätä on jo tiedetty odottaa: kamarimusiikkijamit, joiden ohjelmassa on 12 eri teosta. Tilaisuus venyy nelituntiseksi, mutta pituus ei tunnu haittaavan yleisöä, sillä ohjelmassa on sopivasti peräkkäin Brahmsin pianokvarteton ja Shostakovitshin pianokvinteton kaltaisia suuria teoksia ja Paganini-variaatioiden ja Mustien silmien kaltaisia yleisönumeroita. ”Jameissa oli intiimi ja leppoisa tunnelma, jos muistivirhe sattui, ei hätiä mitiä, oltiinhan vapaamuotoisesti soittamassa muiden ja itsensä iloksi”, todetaan Kalevassa. Ilta päättyy Auerin suureen tyyliin soittamaan Chopinin Vallankumousetydiin.

Sunnuntai 22.7.

Kahden konsertin päivä, ensin iltapäivällä Mendelssohnia ja Schubertia, ja sitten iltakonsertissa näyttävä ohjelma, jossa on Brahmsin klarinettitrio, Mozartin huilukvartetto ja Schumannin pianokvarteton kolmas osa sekä näiden lomassa Auerin ja Tatenon pianosooloja. Takana on hieno ja monipuolinen festivaali. ”Viikon aikana ehti korva tottua siihen, että miltei aina jostain kuului musiikkia” ja kansalaiskoulun ohi kävellessä koki kuin kollaasin koko festivaalista: ”oli viulun skaaloja, kamarimusiikkiryhmän harjoitusta, pianon sormiharjoituksia, kuumeista treenausta illan konserttia varten.” 

Kolmen tunnin yöjamit

Kolmantena festivaalikesänä yleisöä alkaa jo olla enemmän. Yksittäisen konsertin kävijäennätys syntyy, kun Izumi Tatenon konsertissa on yli 200 kuulijaa. Yöjamit kestävät jo kolme tuntia, ja huomataan, että musiikilliset pilat sopivat tällaiseen konserttiin hyvin.

Festivaalipäiväkirja 1972

Sunnuntai 16.7.

Kuhmossa on ollut helle, sellainen helle kuin itärajan tuntumassa sisämaassa vain voi olla. Lämpötila on kohonnut 30 asteeseen ja kun päivä tähän aikaan vuodesta vielä on pitkä, helpotusta kuumuuteen saadaan vasta myöhään illalla. Oppilaat ja opettajat ovat hikoilleet luokissaan jo 12.7. alkaen. Ensimmäisiä konsertteja on harjoiteltu öiseen aikaan. Tihkusateisen lauantain jälkeen lämpö sentään laskee siedettävään lukemaan. Ensimmäisenä kuullaan poikkeuksellisesti lied-konsertti, esiintyjinä Yrjö Nykänen ja Ralf Gothóni. Ohjelmassa on Schubertia, Nummen Vuoripaimen ja Schumannin laulusarja Dichterliebe. Yleisöä on salin täydeltä. 

Maanantai 17.7.

Erkki Kantola aloittaa konsertin Bachin Chaconnella ja Paganinin Campanellalla, Jari Sinkkonen soittaa Marketta Valveen kanssa Faurén Fantasian ja Valve soittaa vielä Beethovenin Jäähyväissonaatin. 

Tiistai 18.7. 

Trio Tateno esiintyy, ohjelmassa on kaksi suurta teosta, Beethovenin c-molli trio ja Tshaikovskin a-molli. Kun esiintymässä on valmis yhtye, kuullaan huoliteltua ja hyvin harjoiteltua soittoa. Yleisöä riittää. 

Keskiviikko 19.7. 

Sonaattien illassa kuullaan Jari Sinkkosen ja Marketta Valveen soittamana Poulencin huilusonaatti, sitten Erkki Kantola ja Marketta Valve esittävät Brahmsin A-duurisonaatin ja Michael Hussla ja Arto Vähälä Debussyn sonaatin sellolle ja pianolle.  

Torstai 20.7. 

Nyt on jo hiukan sateista, lämpötila on sopivat 20 astetta. Izumi Tateno omistaa iltansa kotimaiselle musiikille. Tuttuja Sibeliuksen pianokappaleita seuraavat Rautavaaran sonaatti Kristus ja kalastaja ja Matti Raution sarja, jossa tulkinta on ”kipinöivän taidokas”. Kantaesityksenä kuullaan Japanissa vaikuttavan Pehr Henrik Nordgrenin sävellys Korvaton Hoichi. Tateno on suuri yleisönsuosikki, onhan hän festivaalin nuorten muusikkojen joukossa jo kansainvälisen luokan pianisti. Tässä konsertissa tehdäänkin festivaalin yleisöennätys, sillä kuulijoita on yli 200. 

Perjantai 21.7. 

Tänään kuullaan suurten kokoonpanojen kamarimusiikkia, ensin Beethovenin kvartetto c-molli ja sitten Dvorákin suuri pianokvintetto. Beethovenia esittää Turku-kvartetti, jossa soittavat Kimasten lisäksi Lajos Garam ja Veikko Kosonen. ”Kvartetin soitolle on ominaista jäsennetty selkeys, halu loogiseen mutta kuitenkin lämpimään musisoimiseen”, kirjoittaa Kari Karemo Kalevassa. 

Lauantai 22.7. 

Alkaa olla jo suorastaan kylmää, on pilvistä ja iltapäivällä on vain 15 lämmintä. Mutta festivaalin tunnelma lämpenee, sillä nyt koetaan kolmen tunnin mittaiset klassisen musiikin yöjamit, joissa soitetaan yhteensä 19 eri teosta. Yleisö saa esittää toivomuksia, ja niinpä oppilaiden pyynnöstä Michael Hussla soittaa ensimmäisen sivun Schumannin sellokonsertosta ilman säestystä. ”Tällaisia musiikillisia tsoukkeja olisi jameissa saanut olla enemmänkin, sellainen ei suinkaan olisi kampittanut taiteellista antia”, Kari Karemo toteaa. Ilta päättyy edelliskesänä valtavan suosion saaneen Forelli-kvinteton muunnelmaosaan. Kuhmon tulevien vuosien suurimmat vetonaulat eli vapaamuotoiset pitkät konsertit ovat selvästi muotoutumassa. ”Myöhään lauantai-iltana kuultiin kolmen tunnin ajan valtavan innostuneen tunnelman vallitessa taiteilijoiden suosituinta ohjelmistoa, ja idea onnistui jopa yli odotusten”, todetaan Oulun läänin taidetoimikunnalle tehdyssä selvityksessä. Käy selväksi, että juuri tällaista kaivataan lisää. 

Sunnuntai 23.7.

Päättäjäiskonsertissa on runsas ohjelma, kuullaan kuusi eri teosta. Täysin uutta ohjelmaa ei tähän konserttiin riitä, vaan mukana on Debussyn sellosonaatti ja Tshaikovskin pianotrion osa, jotka on soitettu jo aiemmin viikolla. 

Kamarimusiikkijamit ja Forellikvintetto

"Kuhmo on ideaalinen kohde kaikille luonnon ja musiikin ystäville", kirjoitti Seppo Kimanen vuoden 1971 festivaalin ohjelmassa. 

Kuhmon toisena festivaalikesänä ohjelmassa on kaksi tärkeää tapahtumaa: kamarimusiikkijamit enteilevät tulevia Iltamia ja myöhemmin jokavuotiseksi tullut Schubertin Forellikvintetto kuullaan ensimmäisen kerran. Tällaisia olivat tunnelmat kesällä 1971: 

Festivaalipäiväkirja 1971

Sunnuntai 18.7.

Nyt ollaan viileämmissä tunnelmissa kuin viime kesän avauksessa, taivas on osittain pilvessä ja lämpö on painunut alle kahdenkymmenen. Juuri päättyneillä Savonlinnan oopperajuhlilla sade on pilannut osan esityksistä, mutta Kuhmossa soitetaan vain sisätiloissa. Viime kesänä aloitettiin kirkossa barokkimusiikilla ja niin tehdään nytkin. Soitettavana on Bachia ja Haydnia, ja sitten Vivaldin hieno huilukonsertto La notte. Jari Sinkkonen loistaa ja esitys tekee vaikutuksen. Yleisö ei lakkaa taputtamasta, Sinkkonen päättää soittaa ylimääräisenä numerona Fredrik Suuren pienen huiluetydin, mutta siihen ei enää riitäkään latausta: ”Se katkesi kesken, ja sitten vain luikin pois. Tämmöisen muistaa aina.” 

Maanantai 19.7. 

Toisen konsertin paikkana on taas koulu, ja ohjelma on entistäkin kunnianhimoisempi. Ensin  Bachin Kromaattinen fantasia ja fuuga, sitten Brahmsin jousikvartetto ja lopuksi Shostakovitshin pianotrio. Jostain syystä juuri Shostakovitshin musiikki tuntuu sopivan tähän aikaan ja paikkaan, ja sitä tullaankin jatkossa kuulemaan joka kesä. 

Nyt festivaalin esiintyjänä on ensimmäistä kertaa vakinaisesti toimiva yhtye. Izumi Tateno, Seppo Kimanen ja Yoshiko Arai olivat muodostaneet jo keväällä Tateno-trion. Vakinaisen yhtyeen mukanaolo vaikuttaa koko festivaalin tasoon. Kun osa ohjelmasta on jo valmista, harjoitusaikaa jää enemmän paikan päällä valmistettaville teoksille. 

Tiistai 20.7.

Ensimmäistä kertaa Kuhmosta tehdään myös oikea musiikkiarvostelu. Kainuun Sanomissa lukee tänään näin: ”On varmaa että tunnelma konsertissa kerta kerralta tiivistyy ja että lisää hienoja, huippuluokan esityksiä tullaan kuulemaan. Tuntuu aivan ihmeeltä, että Kuhmossa voi kokea jotain tällaista.” Jossain määrin arvostelun puolueettomuutta tietysti heikentää se, että sen on kirjoittanut Tuulikki Karjalainen. 

”Niinpä siinä sitten kävi, että minä paitsi olin organisoimassa näitä juttuja ja tekemässä näitä talkootöitä niin sitten vielä kaiken lisäksi arvostelin konsertteja”, Tuulikki Karjalainen tunnustaa. ”Minähän olin tietysti musiikkia opiskellut, että kyllä se nyt jotenkuten kävi, ja olin tietysti itse kiinnostunut kirjoittamisesta.”

Illalla on vuorossa erikoinen kokeilu: eräänlaiset klassisen musiikin jamit. ”Tilaisuudessa, johon on vapaa pääsy, taiteilijat soittavat ohjelmistoa, joka on heitä juuri nyt lähinnä, keskustelevat yleisön kanssa ja musisoivat vapaasti”, esitellään Kainuun Sanomissa. 

Vapaamuotoinen musiikki-ilta onkin jotain aivan uutta, tällaista ei ole muilla festivaaleilla. Jo toisena kesänä Kuhmossa keksitään vaihtelevien ja yllätyksellisten konserttien konsepti, joka sittemmin nostaa festivaalin maineeseen. 

Keskiviikko 21.7. 

Vapaamuotoisten kamarimusiikkijamien jälkeen on taas keskittyneemmän musiikin vuoro, kun ohjelmassa on Brahmsin pianotrio C-duuri, Prokofjevin sonaatti huilulle ja Janácekin sarja Umpeenkasvaneella polulla. 

Torstai 22.7.

Brahms-päivä, ohjelmassa ovat Brahmsin viulusonaatti ja sellosonaatti. Tuulikki Karjalainen jatkaa kirjoittamista Kainuun Sanomiin eikä lehti näytä pitävän hänen kaksoisrooliaan mitenkään ongelmallisena. Karjalainen joutuu kuitenkin huomaamaan, että liian lähellä esiintyjiä olevan kriitikon voi joskus olla vaikea toimia. Seppo Kimanen pitää hänelle puhuttelun: ”Minä en ollut ymmärtänyt ihan täysin, että tämä Trio Tateno, jossa soittivat Seppo, Yoshiko ja Izumi Tateno, että se oli kaiken huippu ja loistavin yhtye, niin siitä hän minua kovin sanoin moitti. Minä sitten ymmärsin sen, ja tämän moitteen jälkeen minä kyllä sitten kotiin lähtiessäni vähän itkinkin, kun minä olin niin nuori ja kokematon vielä. Minä sitten otin opikseni ja paransin tapani, mutta se ei sitten enää auttanut, vaan ilmeisesti Kainuun Sanomille meni tieto siitä, että olisi parempi, jos joku muu arvostelisi.”

Perjantai 23.7.

Nyt soitetaan kahdessa paikassa, ensin kirjastossa Boccherinia ja Mozartia, sitten koululla Haydnia ja kaksi kamarimusiikin suurteosta, Mozartin klarinettikvintetto ja Schumannin pianokvartetto, jotka tulevina vuosina soivat Kuhmossa jatkuvasti. 

Lauantai 24.7.

Hyvin alkanutta vapaiden musiikki-iltojen kokeilua jatketaan. Vapaassa musiikki-illassa on ”yleisön pyynnöstä edellisten konserttien ohjelmista” Vivaldin La notte, Sarasaten Mustalaislauluja ja osa Schumannin pianokvartetosta. Muuta ohjelmaa ovat Prokofjevin sonaatti kahdelle viululle, kolme Brahmsin intermezzoa ja Chopinin Scherzo. Konsertin erikoisuutena on mahdollisuus seurata Forelli-kvinteton kenraaliharjoitusta. 

Sunnuntai 25.7. 

Nyt kokeillaan, jaksavatko esiintyjät ja kuulijat, jos päivän mittaan pidetään peräti kaksi aivan täysimittaista konserttia. Klo 15 soitetaan kaksi kamarimusiikin suurteosta, Mozartin klarinettikvintetto ja Brahmsin käyrätorvitrio. Illan konsertissa on vielä mittavampi ohjelma, sillä siinä kuullaan Faurén pianokvartetto, Smetanan pianotrio ja Schubertin Forelli-kvintetto. Musiikkia on siis yhden päivän aikana jopa nelisen tuntia. 

Forelli-kvintetto on pituudestaan huolimatta innostava kokemus. Soittajina ovat Marketta Valve, Takeshi Hidaka, Veikko Kosonen, Michael Hussla ja Teppo Hauta-aho. Yleisö innostuu osoittamaan suosiota niin voimallisesti, että muunnelmaosa joudutaan soittamaan ylimääräisenä uudelleen. Forelli-kvintetto on ensimmäisestä esityksestä asti suuri yleisönsuosikki ja 80-luvulta alkaen siitä tuleekin jokakesäinen tapahtuma. 

Ensimmäinen ihmeellinen kesä

Seppo Kimasen suunnitelmia ensimmäistä festivaalia varten. "Uskon, että löytyy henkilöitä, jotka kauniina kesäpäivänä ajavat satoja kilometrejä tullakseen kuuntelemaan jotain lempisäveltäjäänsä", Kimanen ennusti. 

Miltä ne vuosikymmenien takaiset kamarimusiikkijuhlat mahtoivat tuntua? Se selviää festivaalipäiväkirjasta, jossa tapahtumia seurataan päivästä päivään. Tänään aloitetaan ensimmäisestä juhlasta, ja tästä lähtien tässä blogissa seurataan Kuhmon Kamarimusiikin etenemistä vuodesta toiseen. 

Festivaalipäiväkirja 1970

Sunnuntai 19.7.

Loputtomia vihreitä metsiä, niiden keskellä sinisenä hohtavia järviä, kullankeltaisia peltoja, harmaita taloja, teitä jotka johtavat taajamaan, sen keskellä korkeuksiin kohoava suuri puukirkko. On hiljaista, kaikki ovat rauhoittuneet pyhänviettoon, lämpötila on melkein hellelukemissa. Lammasjärvellä lipuu vene, soutaja katsoo taivaalle: pohjoisessa on tummia pilviä, ilmassa on hautovaa kosteutta. Olisiko tulossa ukkonen?

Kuhmolainen maisema, kuhmolainen hiljaisuus. Mutta kun ilta alkaa viilentyä, erottuu jotain tähän maisemaan kuulumatonta. Kirkon avoimista ovista kantautuu säveliä, mutta ne eivät ole virrenveisuuta eivätkä urkujen soittoa vaan kirkkaita, ohuita, livertäviä ääniä, jotka antavat vielä lisäväriä kesän ja luonnon kauneudelle. 

Soitto hiljenee, muutamia uteliaita kulkee kohti kirkkoa. Kello lähestyy puoli kahdeksaa. Seppo Kimanen on sakastissa odottamassa ja kurkistaa ovenraosta kirkkosaliin. Hän laskee kuulijoita ja pääsee laskuissaan kahdeksaan asti. 

Kun kello tulee 19.30, Risto Paalanen, Yoshiko Osumi, Danielle Möckel ja Yoshiko Arai kohottavat jousensa ja soittavat ensimmäiset äänet Georg Philip Telemannin konsertosta neljälle viululle G-duuri. Ne ovat Kuhmon Kamarimusiikin ensimmäiset sävelet.

Seuraavaksi kuullaan Händelin Passacaglia viululle ja sellolle, soittajina Yoshiko Arai ja Seppo Kimanen, ja sen jälkeen Bachin Chaconne sooloviululle Yoshiko Arain soittamana. Hetki jää Seppo Kimasen mieleen. ”Chaconnen sävelten täyttäessä kirkon näin, kuinka muutama kuulija otti esiin nenäliinan kuivatakseen kyyneliään. Silloin ajattelin, että jonain päivänä tapahtumasta tulisi menestys.”

Konsertti päättyy Vivaldin myrskyisään huilukonserttoon F-duuri, alaotsikoltaan Tempesta di mare. Sen solistina soittaa Jari Sinkkonen, eikä tällaista huilunsoittoa ole Kuhmossa kuultu koskaan. Yleisö on innoissaan. Yksi kuulijoista on Lea Kallio, joka hoitaa talkoolaisena lipunmyyntiä. Myös hänen miehensä on mukana yleismiehenä, ja jopa kodin pianokin osallistuu festivaalille, sillä se lainataan opetuskäyttöön. Kallioiden suunnitelmana on auttaa festivaali alkuun ja lähteä sitten Lappiin. Laukutkin ovat jo valmiiksi pakattuna. Suunnitelmat muuttuvat Jari Sinkkosen soittaessa Vivaldia. 

”Hän oli silloin hoikka nuori mies, enkä minä ollut kuullut koskaan elävää huilunsoittoa. Hän oli kuin käärmeenlumooja, tuijotin häntä ja se oli huikea suoritus. Kumpikin oli sitä mieltä, että ei mihinkään Lappiin lähdetä vaan tänne jäädään. Ja sillä tiellä ollaan edelleen”. 

Odotukset yleisömäärän suhteen eivät ilmeisesti ole Kuhmossa suuria, sillä paikallislehti Kuhmolainen kirjoittaa konsertista, että ”nuoret kamarimuusikot esiintyivät Kuhmon oloihin nähden runsaalle yleisöjoukolle.” Kuulijoita onkin todellisuudessa enemmän kuin Kimasen laskemat kahdeksan, sillä yleisöä on myös parvella. Lisäksi kuuntelemassa on musiikkileirin oppilaita.

Maanantai 20.7.

Ilmassa on ukkosta, mittari nousee iltapäivällä jo kolmeenkymmeneen asteeseen ja kansalaiskoulun juhlasalissa on lämmin tunnelma. On toisen konsertin aika. Sen aluksi Risto Paalanen soittaa viululla osat Menuetti I ja II, Bourrée ja Gigue Bachin partitasta E-duuri. Sitten päästään jo eteenpäin barokista, kun Arto Vähälä esittää Mozartin pianosonaatin c-molli. Jorma Sauroksen ohjelmassa on festivaalin ensimmäinen 1900-luvun kappale, Jorgen Bentzonin Teema ja muunnelmia sooloklarinetille. Yoshiko Arai soittaa Paganinin Kapriisit 17 ja 21, Jari Sinkkonen esittää Fukushiman Mein soolohuilulle ja lopuksi Seppo Kimanen ja Kimmo Lappalainen soittavat Cassadon sovittaman Frescobaldin Toccatan. 

Konsertin ohjelma on kuin tiivistelmä Kuhmon ideasta, sillä kaikkien aikakausien musiikki soi sulassa sovussa. Toinenkin Kuhmon keskeisistä ideoista on esillä jo tässä konsertissa. Frakkeja tai iltapukuja ei näy. Seppo Kimasella on kyllä pikkutakki ja kauluspaita, mutta ei solmiota. Muusikot soittavat lattiatasolla ja monet esiintyvät t-paidoissa korostaakseen yhteisyyttä kuulijoiden kanssa. 

Tiistai 21.7.

Kolmantena festivaalipäivänä ilma on hieman viilentynyt ja sää on käynyt pilviseksi. Koululla soitetaan ensin Mozartin jousikvartetto C-duuri, Kuhmon Kamarimusiikin historian ensimmäinen jousikvartetto. Seuraavaksi Kimanen soittaa Boccherinin sonaatin A-duuri Arto Vähälän kanssa. Seuraa vielä Frescobaldin Canzoni a due canti, Busonin Albumblatt ja Gabriel Faurén Sicilienne Sinkkosen ja Kari Aronssonin soittamana. Lopuksi soi todellinen hittikappale, Rahmaninovin gis-mollipreludi Kari Aronssonin tulkitsemana. 

Keskiviikko 22.7. 

Festivaalin neljäs konsertti alkaa Crusellin klarinettikvartetolla ja jatkuu Bachin soolosellosarjalla, jonka soittaa jatkuvasti ahkeroiva Kimanen. Yoshiko Arai ja Kari Aronsson soittavat Ravelin Tziganen ja lopuksi Arto Vähälä esittää vielä kaksi Chopinin etydiä. 

Valtakunnallisetkin tiedotusvälineet alkavat kiinnostua. Helsingin Sanomien toimittaja Jorma Korhonen on ollut Kuhmossa tekemässä juttua Ontojärven lomakylässä saksalaisille turisteille järjestetyistä karhunpeijaisista. Festivaalin avajaispäivänä ilmestyneessä jutussa kuhmolainen Salomo Niskanen on kertonut saavansa karhusta 1 500 markan tulon, sillä pelkästä taljastakin saa ”tuhannen markkaa, vaikka karva olisi takkuinenkin.” Nyt toimittaja on tullut kirkonkylään ihmettelemään festivaalia ja haastattelemaan Kimasta ja Sofia Kemppaista. Jutun yhteydessä on myös kuva, jossa Seppo Kimanen, Yoshiko Arai ja Markku Paalanen ovat Pajakkakosken rannalla ja taustalla näkyy kirkko. Kuva kertoo heti, että nyt ei ole kysymys samanlaisesta festivaalista kuin muualla. Kuva henkii luonnonläheisyyttä, rentoutta ja iloa. Luonnon ja musiikin yhdistävä brändi syntyy heti ensimmäisellä festivaalilla.

Torstai 23.7.

Sää viilenee, nyt saadaan jo sadekuurojakin. Miten mahtaa käydä huomisen kesäteatterikonsertin? Tänään ohjelmassa on edellispäivien pienempien teosten jälkeen suuria kamarimusiikkiklassikoita. Alkupäivinä jokainen on soittanut valmista ohjelmistoaan, nyt on ehditty harjoitella yhdessä ja tulokset kuuluvat. Ensin Haydnin trio, jossa soittavat Osumi, Airas ja Lappalainen, sitten Mozartin Kegelstatt-trio (Sauros, Möckel, Lappalainen), Mozartin huilukvartetto D-duuri (Sinkkonen, Arai, Möckel, Kimanen) ja vielä Beethovenin trio nro 3 c-molli (Paalanen, Kimanen, Lappalainen). Konsertilla on jo huomattavasti mittaa, mutta tämä on vasta alkua konserttien venymiselle. 

Perjantai 24.7. 

”Festivaali-nimi ja eritoten sen sijoittaminen juuri syrjäiseen Kuhmoon ovat herättäneet ihmettelyä, hymähtelyä, jopa väheksyntääkin, mutta nämä aiotaan torjua hyvistä tuloksista kertovilla näytöillä.” Näin kirjoitetaan Helsingin Sanomissa ja Kuhmo nousee ensimmäistä kertaa kunnolla näkyviin. 

Seppo Kimanen kertoo jutussa, että ”osalle taiteilijoita tämä on samalla viihtyisä loma. Nämä taiteilijat ovat itse asiassa kaikki ystävyksiä ja meistä on hauskaa asua yhdessä, soittaa yhdessä ja konsertoida yhdessä Me kaikki olemme nuoria, vanhin, alttoviulisti Rainer Möckel Länsi-Saksasta on vasta 26-vuotias.”  Sohvi Kemppainen toivoo, että festivaalista tulisi perinne. ”Asia on kokonaan taiteilijoiden varassa, meillä ei ole tarvittavia taloudellisia resursseja tällaisen ylläpitämiseen, mikäli taiteilijat eivät enää tulisi vapaaehtoisesti ja korvauksia vaatimatta.”

Sää on niin epävakainen, että ulkoilmakonsertti siirretään sisätiloihin. Ja taas kuullaan suuria sävellyksiä. Ensin Vivaldin konsertto g-molli kahdelle sellolle, solisteina Seppo Kimanen ja Tero Airas. sitten Crusellin klarinettikvartetto op 2 nro 1 (Sauros, Paalanen, Möckel, Airas) ja lopuksi Beethovenin kvartetto op. 18 nro 4. 

Lauantai 25.7.

Ohjelma on tähän asti ollut vaihtelevaa, mutta nyt omistetaan kokonainen konsertti Beethovenille. Ohjelmassa on Serenadi huilulle ja pianolle, sellosonaatti F-duuri Kimasen ja Vähälän soittamana ja sitten pianosonaatti Appassionata Kimmo Lappalaisen tulkitsemana. 

Sunnuntai 26.7.

Kirjastossa soitetaan ensin Vivaldin F-duuri huilukonsertto ja Beethovenin kvartetto op 18, ja päättäjäiskonsertissa kuullaan Martinun Duo viululle ja sellolle (Arai, Kimanen), Dvorákin kvartetto F-duuri (Arai, Osumi, Möckel, Kimanen) sekä Schubertin trio B-duuri (Arai, Kimanen Lappalainen). Kuulijat saattavat pitää kahta konserttia samana päivänä jo turhankin suurena annoksena, mutta Kimasen mielessä siintää jo tulevaisuuden festivaali, jolla musiikkia olisi aamusta iltaan ja illasta aamuyöhön.

Festivaalin aikana on kuultu yhdeksän konserttia ja yhteensä 36 eri teosta. Lisäksi on ollut vielä oppilaskonsertteja. Heti ensimmäinen Kuhmon Kamarimusiikki on ollut täyden festivaalin mittainen. 

Takana on ensimmäinen unohtumaton kesä. Edessä on loputon määrä helteisiä, kiireisiä, sateisia, innostavia, stressaavia, huumaavia, uuvuttavia, ihmeellisiä kesiä.