Kuhmo on nyt täynnä nostalgiaa

Mahtoiko Seppo Kimanen edes haaveilla vuonna 1970, että hän joskus lausuisi 50. festivaalin avaussanat?

Tunnelmallinen puukirkko välkkyvien vesien äärellä, ikkunasta näkyy auringon kultaamia männynoksia, sali on aivan täynnä väkeä. Juuri näin pitää aloittaa juhlavuosi. Lentiiran kirkossa eletään historiallisia hetkiä, kun klo 14.45 käynnistyy jo 50. Kuhmon Kamarimusiikki.
Ja tietenkin avaussanat lausuu Seppo Kimanen, jota ilman tätä festivaalia ei olisi. Nykyinen taiteeellinen johtaja Vladimir Mendelssohn on avauskonsertissa soittajana, mutta sunnuntai-iltana hän keskustelee yhdessä Kimasen kanssa festivaalin ohjelmasta.
Avaussanoissaan Kimanen muisteli puolen vuosisadan takaisia tunnelmia ja huvitti yleisöä tunnustamalla, mitä Beethovenin c-molli-kvartetossa oli ensimmäisenä vuotena tapahtunut: Yoshiko Arai soitti finaalissa niin nopeasti, että Kimanen ei ollut pysyä mukana, vaikka sellolla on puolet hitaampia nuotteja. Avaussanoja pääsee seuraamaan tästä linkistä: https://www.facebook.com/kuhmofestival/videos/2370535506340570/
Nostalgia näkyy nyt kaikkialla. Kuhmo-talon pihassa on Kaarina Kaikkosen komea vanhoista festivaalin t-paidoista tehty teos, ja kirjaston vieressä on Kari Cavénin teos, joka on tehty Kontion koulun oransseista muovituoleista. Kuhmo-talon sisällä nostalgiaa tarjoaa Stefan Bremerin valokuvanäyttely, ja Salakamarissa on esillä Pekka Lehtisen hienoja julisteita.
Menneisyyden tunnelmia on myös festivaalin historiikissa, jonka vasta tänään sain itsekin käsiini.
Nostalgiselta vaikuttaa myös konserttiohjelma, onhan mukana suuri joukko festivaalin historian suosituimpia teoksia Forelli-kvintetosta lähtien. Ei mikään ihme, että yleisöä on nyt tulossa enemmän kuin aiempina vuosina. Koossa on kaikki ainekset ikimuistoiselle festivaalille.