Unohtunut säveltäjä yllätti

Ella Adaiewsky on yksi aiheetta unohdettuja säveltäjiä. 

Mitä? Onko tosiaan mahdollista, että olisi olemassa merkittävä säveltäjä, jonka tuotantoa ei 49 vuoden aikana ole kuultu Kuhmossa?
En ainakaan muista, että Ella Adaiewskyn lauluja olisi festivaaleilla esitetty. Vuosina 1846-1826 elänyt säveltäjä ja pianisti syntyi Pietarissa. Oikealta nimeltään hän oli Ella von Schulz, mutta kun hänen ortodoksista kirkkomusiikkiaan esitettiin, hän käytti salanimeä kätkeäkseen sukupuolensa (naisen nimi olisi ollut Adajevskaja). Adaiewsky sävelsi kaksi oopperaa, lauluja ja paljon muuta, minkä lisäksi hän tutki kansanmusiikkia. Pietarista lähdettyään hän asui Venetsiassa ja Bonnissa, jolloin hän taas käytti alkuperäistä nimeään.
Tämä kaikki selvisi kun Andrea Rucli kertoi tästä suuresta tuntemattomasta torstaiaamun tilaisuudessa. Kun Sophie Klussmann esitti Adaiewskyn lauluja, ilmeni, että hän on todella taitava ja oman aikansa tyylin hienosti hallitseva säveltäjä. Olosuhteet eivät olleet aivan ihanteelliset, sillä Salakamarissa oli käytettävissä vain vaatimaton pystypiano. Silti esitykset tekivät vaikutuksen ja saivat pohtimaan, mikä on ollut sukupuolen merkitys Adaiewskyn uralla. Olisiko vastaavaa musiikkia kirjoittanut mies päässyt aikanaan paremmin esille? Nyt Adaiewskyn oopperatkin ovat jääneet esittämättä.
Tässä on taas se Kuhmon viehätys: kokenutkin musiikinharrastaja voi kokea täällä suuria yllätyksiä.

Vuoden 1975 Iltamissa kuultiin suuri uutinen

Kamarimusiikkia alettiin alkuvuosista lähtien viedä myös perukkaan. Kuvassa konserttiyleisöä Kiekinkoskella vuonna 1982. Kuva Stefan Bremer.

Vuonna 1975 Kuhmon Kamarimusiikki laajentui jo puolentoista viikon mittaiseksi. Esiintyjiä ja yleisöä oli yhä enemmän, ja kamarimusiikki-iltamien lopuksi kuultu uutinen tarkoitti nopean kehityksen alkua.

Festivaalipäiväkirja 1975

Keskiviikko 30.7.

Tänä kesänä Suomi on kansainvälisen kiinnostuksen keskipisteessä. Finlandia-talo täyttyy maailman suurista johtajista kun itä ja länsi kohtaavat. Euroopan rajojen ja poliittisten järjestelmien uskotaan nyt vakiintuvan vuosikymmeniksi. Kuhmossakin kohtaavat itä ja länsi. Ensimmäinen konsertoija tulee lännestä, hän on Kuhmossa jo hyvinkin tuttu amerikkalainen pianisti Edward Auer. Avustuksina saatu raha on käytetty festivaalin kasvattamiseen, joten nyt aloitetaan jo keskellä viikkoa.

Torstai 31.7. 

Kuin ETYKin tasapainoa kunnioittaen seuraava pianisti tulee idästä. Kuhmossa on tähänkin mennessä kuultu hienoja muusikoita, mutta nyt tuntuu kuin Elisabeth Leonskaja nostaisi vaatimustason aivan uudelle korkeudelle. 

Perjantai 1.8.

Kamarimusiikin ei tarvitse olla vain klassista, se huomataan kun Maija Hapuoja ja Heikki Sarmanto esittävät Sarmannon lauluja. 

Lauantai 2.8.

Tänään festivaali laajenee jälleen uusille alueille: musiikillinen illanvietto järjestetään hotelli Kainuun ravintolassa, ja kirjaston monitoimiautolla viedään kamarimusiikkia Lentiiran kaupalle ja Tönölän leirintäalueelle.

Sunnuntai 3.8. 

Kahden konsertin päivä, ensin Jorma Hynninen ja Ralf Gothóni esittävät Robert Schumannin Dichterlieben sekä Sibeliuksen ja Wolfin lauluja. Samana iltana pidetään vielä kamarimusiikki-ilta Koskenmäessä. 

Maanantai 4.8.

Nyt päästään täyteen kahden konsertin päivävauhtiin. Ensin Takaya Urakawa ja Edward Auer esittävät ohjelman, jossa on Beethovenin, Prokofjevin ja Brahmsin sonaatit. Myöhemmin illalla ohjelmassa on vielä Helsingin kamarisolistien tulkinta Forelli-kvintetosta, joka selvästi on tullut Kuhmoon jäädäkseen.

Tiistai 5.8.

Finlandia-kvartetti soittaa tyylikkäästi Beethovenia, Sallista ja Brahmsia. Iltamusiikissa esiintyy Edward Auer. 

Keskiviikko 6.8.

Kaikki tähän asti kuullut konsertit olisi periaatteessa voinut kokea jossain muuallakin, mutta nyt tarjotaan jotain sellaista, minkä voi kuulla vain tänä kesänä Kuhmossa: Sibeliuksen varhainen pianotrio ja sitä ennen vielä Erik Tawaststjernan esitelmä. Sibeliuksen ns. Loviisa-trioa ei voi kuulla normaalisti missään, mutta Seppo Kimanen on saanut perikunnalta luvan teosharvinaisuuden esittämiseen. Suomen arvostetuin Sibelius-tuntija Erik Tawaststjernakin pitää esitystä niin tärkeänä, että lähtee mukaan puhumaan Sibeliuksen kamarimusiikista. Esitelmän otsikkona on ”Sibeliuksen sisäinen maailma kamarimusiikkiteosten heijastamana”. Konsertissa kuullaan Loviisa-trion lisäksi E-duuri sonaatti sekä jousikvartetto Voces intimae. Pohjois-Suomea tuntematon Erik Tawaststjerna on vaikuttunut jo metsäisistä maisemista Kajaanin ja Kuhmon välisen tien varrella. Tutustuttuaan festivaaliin hän sanoo Seppo Kimaselle lauseen, jonka Kimanen tulee muistamaan: ”Suurin mahdollinen idealismi on suurinta mahdollista realismia”. 

Torstai 7.8.

Kuhmoon tulee myös nuorempi Tawaststjerna eli Erik T. joka soittaa omassa pianoillassaan mm. Kokkosta sekä Beethovenin sonaatin As-duuri. Iltamusiikissa Takaya Urakawa esittää vielä Fritz Kreislerin viulusävellyksiä. 

Perjantai 8.8.

Erkki Rautiolla ja Ralf Gothónilla on poikkeuksellisen mittava ohjelma: peräti neljä sonaattia. Iltamusiikissa soittaa huilisti Ilari Lehtinen. 

Lauantai 9.8. 

Odotetut iltamat alkavat jo klo 18, ja heti alussa kuullaan tunnelmaa nostattava uutinen: Kuhmon Kamarimusiikki on hyväksytty Finland Festivalsin jäseneksi! Yleisö puhkeaa myrskyisiin suosionosoituksiin, sillä tämähän varmistaa festivaalin jatkumisen. Ja sitten päästään asiaan, konsertissa kuullaan parasta klassista, kuten Vivaldin Vuodenajat.  ”Salintäyteinen yleisö totisesti viihtyi viisi tuntia, kun räiskyvän korkeatasoiset esitykset seurasivat toisiaan”, Tuulikki Karjalainen kuvailee Kainuun Sanomissa. Vasta keskiyön lähestyessä konsertti päättyy, ”koska muuten olisimme saaneet soittaa aamuun asti”, kuten Seppo Kimanen muistelee. 

Sunnuntai 10.8.

Jo tutun kaavan mukaan juhla jatkuu vielä iltamien jälkeen Sunnuntaina soitetaan Lentiiran kirkossa sekä lopuksi Kuhmon kirkossa Bachin sello- ja viulusonaatteja. Nyt takana on mittava festivaali, yli viikon verran musiikkia, parhaita kotimaisia soittajia, merkittäviä kansainvälisiä muusikoita ja ainakin yksi kansainvälinen tähti. Ja nyt tiedetään myös, että jatkoa seuraa. 

Sisäinen palo voittaa ulkoiset esteet

Izumi Tateno, Seppo Kimanen ja Yoshiko Arai soittivat triona 70-luvun alun festivaaleilla. Nyt Izumi Tateno palasi vuosikymmenien tauon jälkeen Kuhmoon. Kuva Stefan Bremer.

Tuttavat ja kollegat ovat kyllästymiseen asti saaneet kuunnella valituksia siitä, kuinka vanha olen ja kuinka en enää jaksa aloittaa mitään uutta enkä viedä loppuun entisiäkään projekteja.
Nyt valittaminen loppui. Ensin Seppo Kimanen sanoi tämän vuoden nostalgiateemasta puhuessaan, että hän ei katso taaksepäin vaan eteenpäin - hänhän on vasta 70-vuotias.
Ja sitten tuli 82-vuotias Izumi Tateno, joka ei enää pysty käyttämään oikeaa kättään ja liikkuukin jo vaivalloisesti. Mutta mitä tapahtuikaan kun hän istui Tuupalan koulun erinomaisen Bösendorfer-flyygelin ääreen? Vuodet pyyhkiytyivät äkkiä pois, ja yleisö sai nauttia täysiverisestä soitosta.
Olen kokenut Kuhmossa lukemattomia konsertteja, mutta tämä oli yksi liikuttavimpia. Nyt nähtiin, että kun sisäinen palo on riittävän suuri, mitkään ulkoiset ongelmat eivät ole ylipääsemättömiä esteitä. Kuhmon herkkävaistoinen yleisö tiesi, että nyt koettiin jotain aivan erityistä ja osoitti suosiotaan seisten.
Aamulla Izumi Tateno oli vieraana Salakamarissa ja kertoi muistoistaan ja urastaan. Hän soitti Kuhmossa ensimmäisen kerran 1971, mutta nyt hän on ollut poissa yli 30 vuotta. Kaikki oli muuttunut, ja hänestä tuntui, ettei hän tiedä missä on.
Ihan kaikki ei sentään ole muuttunut, sillä yleisössä oli monia, jotka olivat kuulleet hänen soittoaan jo 70-luvulla. Nyt koettiin hieno jälleennäkeminen, sillä Izumi Tateno oli puhujanakin yhtä hurmaava persoonallisuus kuin aina ennenkin.
Muistan hyvin, miten 70-luvulla juuri Tateno toi esiin suomalaista pianomusiikkia. Luulenpa, että hänen komeat levytyksensä suorastaan muuttivat kuvaa monista säveltäjistä. Sibeliuksen pianomusiikkia ei pidetty yhtä suuressa arvossa kuin hänen muuta tuotantoaan, mutta japanilaisella pianistilla ei ollut tällaisia ennakkoluuloja. Hän soitti niin Sibeliusta kuin muitakin suomalaisia säveltäjiä vahvasti ja suurella tyylillä ja osoitti, miten hienoa pianomusiikkia Suomessa oli tehty.
Aamutilaisuudessa oli muuten koolla koko trio Tateno, sillä myös Yoshiko Arai ja Seppo Kimanen olivat paikalla. Nyt koettiin todellakin historiaa.

Kuhmo on nyt täynnä nostalgiaa

Mahtoiko Seppo Kimanen edes haaveilla vuonna 1970, että hän joskus lausuisi 50. festivaalin avaussanat?

Tunnelmallinen puukirkko välkkyvien vesien äärellä, ikkunasta näkyy auringon kultaamia männynoksia, sali on aivan täynnä väkeä. Juuri näin pitää aloittaa juhlavuosi. Lentiiran kirkossa eletään historiallisia hetkiä, kun klo 14.45 käynnistyy jo 50. Kuhmon Kamarimusiikki.
Ja tietenkin avaussanat lausuu Seppo Kimanen, jota ilman tätä festivaalia ei olisi. Nykyinen taiteeellinen johtaja Vladimir Mendelssohn on avauskonsertissa soittajana, mutta sunnuntai-iltana hän keskustelee yhdessä Kimasen kanssa festivaalin ohjelmasta.
Avaussanoissaan Kimanen muisteli puolen vuosisadan takaisia tunnelmia ja huvitti yleisöä tunnustamalla, mitä Beethovenin c-molli-kvartetossa oli ensimmäisenä vuotena tapahtunut: Yoshiko Arai soitti finaalissa niin nopeasti, että Kimanen ei ollut pysyä mukana, vaikka sellolla on puolet hitaampia nuotteja. Avaussanoja pääsee seuraamaan tästä linkistä: https://www.facebook.com/kuhmofestival/videos/2370535506340570/
Nostalgia näkyy nyt kaikkialla. Kuhmo-talon pihassa on Kaarina Kaikkosen komea vanhoista festivaalin t-paidoista tehty teos, ja kirjaston vieressä on Kari Cavénin teos, joka on tehty Kontion koulun oransseista muovituoleista. Kuhmo-talon sisällä nostalgiaa tarjoaa Stefan Bremerin valokuvanäyttely, ja Salakamarissa on esillä Pekka Lehtisen hienoja julisteita.
Menneisyyden tunnelmia on myös festivaalin historiikissa, jonka vasta tänään sain itsekin käsiini.
Nostalgiselta vaikuttaa myös konserttiohjelma, onhan mukana suuri joukko festivaalin historian suosituimpia teoksia Forelli-kvintetosta lähtien. Ei mikään ihme, että yleisöä on nyt tulossa enemmän kuin aiempina vuosina. Koossa on kaikki ainekset ikimuistoiselle festivaalille.

Iltamien menestysresepti syntyi 1974

Vuodesta 1974 alkaen Kamarimusiikki-iltamissa saattoi tapahtua aivan mitä tahansa. Konstantin Bogino ja Pavel Vernikov olivat aina valmiina hulluttelemaan. Kuva Stefan Bremer. 

Festivaalipäiväkirja 1974

Perjantai 26.7.

Ensimmäisessä konsertissa 26.7. Maija Numminen soittaa Beethovenia ja Schumannia. Samana iltana pidetään Koskenmäellä perukkakonsertti, jossa on kamariorkesterimusiikkia. Esiintyjiä on enemmän kuin yleisöä. Väitetään, että kalamatkat on osutettu juuri perjantai-iltaan, jotta ei vain tarvitsisi mennä konserttiin. 

Sunnuntai 28.7.

Kahden konsertin päivä. Ensin soittaa kirkossa kamariorkesteri Jarmo Vainion johdolla ja sitten Izumi Tateno pitää koululla oman pianokonsertin. Ohjelma on mittava Lisztin h-mollisonaatista lähtien.

Maanantai 29.7.

Päivän ainoassa varsinaisessa konsertissa Takaya Urakawa soittaa sooloviulumusiikkia, ohjelmassa on Bachia ja Bartókia. Pääkonserttien lisäksi järjestetään lyhyitä konsertteja nimeltään Iltamusiikki, ja niissä kuullaan tilanteeseen sopivaa musiikkia.

Tiistai 30.7.

Marja Holopainen laulaa, Izumi Tateno soittaa, ja Ilari Lehtisen ja Kimmo Lappalaisen soittamana kuullaan Prokofjevin huilusonaatti. Illalla Edward Auer soittaa Chopinin nocturnoja. Helsingin Sanomissa kuvataan tunnelmia: ”Taiteilija oli parhaimmillaan ja kuulijakunta istui hievahtamatta lähelle puolta yötä. Havahduttiin vasta kun valot salissa sammutettiin ja flyygelin kansi painettiin kiinni.”  Tällaiset jutut herättävät varmasti huomiota myös pääkaupunkiseudulla. Olisiko syrjäisestä Kuhmosta löydettävissä jotain sellaisia elämyksiä, joita suurkaupunkien konserttisalit eivät voi tarjota?

Keskiviikko 31.7. 

Edward Auerin soolokonsertti. Soitossa on vanhan ajan mestareiden suurta tyyliä etenkin Chopinin poloneesissa. Ei ihme, onhan Auer menestynyt myös Varsovan Chopin-kilpailuissa.

Torstai 1.8.

Trio Tateno soittaa viimeistellyn vahvasti Beethovenin c-molli trion ja Tshaikovskin a-molli-trion kuten edellisenäkin kesänä. Yoshiko Arai, Seppo Kimanen ja Izumi Tateno ovat hyvässä vedossa ja yhteisharjoittelu on ollut tarkkaa. Soitto on täysin kansainvälistä luokkaa. Tämä konsertti myös radioidaan. Nyt Kuhmo on pääsemässä valtakunnalliseen tietoisuuteen. 

Perjantai 2.8.

Jälleen Takaya Urakawa, nyt yhdessä Tatenon kanssa. Ohjelmassa on sytyttävä tulkinta Griegin viulusonaatista, Beethovenin sonaatti F-duuri sekä Franckin sonaatti.  

Lauantai 3.8.

Kello 18 Seppo Kimanen nousee koulun näyttämölle. Päästyään portaat ylös hän kompastuu ja lentää rähmälleen. Yleisöstä kuuluu ihmettelevä huokaus. Kimanen nousee ylös, tarttuu mikrofoniin ja ilmoittaa kuulijoille: ”Tämä oli kuuluisa kappale Kimasen lento.”

Koko sali räjähtää nauruun. Eihän tällaista voi tapahtua vakavan klassisen musiikin konsertissa! Mutta nyt oli tapahtunut. Ja se tarkoitti, että tänä iltana kaikki on mahdollista. Ohjelmasta selviää vain, että tänä iltana pidetään ”Kamarimusiikki-iltamat, joiden aikana kahvi- ja voileipätarjoilua”. Esiintyjistä ja teoksista luetellaan vain osa, mutta lopussa on tärkeä lisäys: ”N. klo 21 vapaata musisointia, leirin kaikki taiteilijat.”

Nyt muusikot saavat soittaa niitä teoksia, jotka eivät mahtuneet muihin konsertteihin. Erityisen hyvin Iltamiin sopivat tietenkin erilaiset taiturikappaleet, joita soittajilla luonnollisesti oli ohjelmistossa, mutta joilla ei varsinaisissa konserteissa yleensä ollut käyttöä. Lisäksi kuullaan suurta ja vakavaa musiikkia, kuten Bachin Brandenburgilainen konsertto, Brahmsin pianokvintetto, Bartókin Kontrasteja, Bachin Chaconne ja Prokofjevin pianosonaatti nro 7, jonka motorisen finaalin Edward Auer vasaroi näyttävästi. 

Kolmentoista teoksen konsertista tulee ennenkuulumattoman pitkä, peräti nelituntinen. Mutta sekään ei vielä ole vallankumouksellista. Uudenlaisen tästä konsertista tekee juonto. Juontajaksi pitää löytää sanavalmis, älykäs, esiintymään tottunut ja musiikkia tunteva ihminen. Seppo Kimasen ei tarvitse etsiä kaukaa. Vaikka hän on ennestäänkin ylityöllistetty festivaalijohtajana ja sellistinä, hän ottaa vielä vaativan tehtävän. Juhla alkaa henkilöityä häneen entistäkin selvemmin. 

Yleisö on neljän tunnin jälkeenkin innoissaan. Mitään juuri tällaista ei voi kokea missään muualla. Olisiko tässä sellainen menestystuote, jonka nosteessa Kuhmon kamarimusiikkifestivaali voisi nousta tunnetuksi koko Suomessa? 

Sunnuntai 4.8.

Päätöspäivän ohjelmassa on Mozartin huilukonsertto, Bachin kaksoisviulukonsertto, Schubertin kvintetto ja Chaussonin konsertto viululle, pianolle ja jousikvartetille. Samana päivänä käydään vielä Lentiiran kirkossa. Ja näin on takana viides festivaali. Nyt on selvästi päästy johonkin uuteen. Tämä festivaali lupaa paljon.

Kesällä 1973 saatiin yllätysvieras

Vuonna 2012 Kuhmossa oli tällainen joukko kansainvälisen tason pianisteja. Ulkomaisten huippupianistien sarjan aloittivat Izumi Tateno ja Edward Auer, joka tuli 1973 mukaan yllättäen ja omasta aloittestaan. Kuva Stefan Bremer. 

Festivaalipäiväkirja 1973

Perjantai 13.7.

Festivaali alkaa yllättäen mukaan tulleelle Edward Auerille järjestetyllä pianokonsertilla. Hän soittaa 13.7. Mozartia, Chopinin b-mollisonaatin ja Rahmaninovin Etudes tableaux, siis aivan kansainvälisen luokan ohjelman. Ja kun Auerin soittotyylissäkin on mannermaista suuruutta, tuntuu kuin koko festivaali ottaisi nyt askelen eteenpäin. 

Lauantai 14.7.

Päivän antina on toivekonsertti, jossa kuullaan lyhyitä kappaleita Bachista Montin Csardakseen. Jälleen enteillään tulevia iltamia. 

Sunnuntai 15.7.

Aurinkoista, lämpötila nousee jo 26 asteeseen. Kirkkokonsertissa on ohjelmassa Bachia ja Telemannia. 

Maanantai 16.7.

Duokonsertissa soittavat Yoshiko Arai ja Seppo Kimanen pianisteinaan Edward Auer ja Izumi Tateno. Kari Karemo kiittää ennakkoluulotonta ohjelmavalintaa: tutun Beethovenin lisäksi kuullaan Honeggeria, Shostakovitshia ja Martinuta, ja silti ”sali oli täynnä ja keskittyminen herpautumatonta.”  Vaikka soitto on ”miltei kiihkeän subjektiivista, sisältä käsin musiikissa elävää, on siinä tasapainoa ja sopusuhtaa”, Kalevassa kiitetään.

Tiistai 17.7.

Kuhmossa on hellettä, lämpö nousee lähes 30 asteeseen. Iltakonsertissa soittavat duoja Michael Hussla ja Arto Vähälä. Mukana on tuttuja suosikkiteoksia kuten Schubertin Arpeggione-sonaatti ja Stravinskyn Italialainen sarja. Aivan kaikki ei kuitenkaan tunnu Kuhmon ilmapiirissäkään onnistuvan, konsertti jää Kari Karemon mukaan odotettua vaisummaksi.

Keskiviikko 18.7. 

Izumi Tateno keskittyy tänäkin vuonna omassa konsertissaan suomalaiseen pianomusiikkiin. Kuullaan Melartinia, Kuulaa, Nordgrenia, Madetojaa ja Rautavaaran näyttävä Tulisaarna-sonaatti. Hieno konsertti saa ihmettelemään, miten juuri japanilainen pianisti tuo parhaiten esiin vanhempaa ja uutta suomalaista pianomusiikkia. 

Torstai 19.7.

Tänään on tarjolla monipuolista kamarimusiikkia, Brahmsin viulusonaatti A-duuri ja Mozartin viulusonaatti e-molli. Kari Karemon mielestä tänään on kuitenkin välipäivän tuntua. Ludolf Klemeyerin ja Risto Laurialan esittämässä Brahmsin sonaatissa A-duuri ”syntyi sellainen ero viulistin ja pianistin välille, että voi puhua jo kuilusta”. Laulumusiikkikin on esillä, sillä Marja Holopainen esittää Nyströmin sarjan Sånger vid havet, jossa ”hienostunut ote laulujen sanoihin leimasi esitystä”. 

Perjantai 20.7.

Kuhmossa on edelleen kainuulainen helle, 28 astetta. Nyt on vuorossa jo perinteinen Trio Tatenon konsertti. Ohjelmassa on kolme suurta teosta, Kokkosen trio, Shostakovitshin trio ja Schumannin pianokvartetto. Konsertti on erinomainen ja se kiinnostaa myös kuulijoita: yleisöä on 300. Konsertin ”ehdoton vuorenhuippu oli Shostakovitshin trio”. Siinä Trio Tateno ”ylsi tulkintaan, jossa näkyy se toistensa ymmärtämisen ja reagoimisen taso, mihin soittajat ovat päässeet.” 

Lauantai 21.7. 

Tätä on jo tiedetty odottaa: kamarimusiikkijamit, joiden ohjelmassa on 12 eri teosta. Tilaisuus venyy nelituntiseksi, mutta pituus ei tunnu haittaavan yleisöä, sillä ohjelmassa on sopivasti peräkkäin Brahmsin pianokvarteton ja Shostakovitshin pianokvinteton kaltaisia suuria teoksia ja Paganini-variaatioiden ja Mustien silmien kaltaisia yleisönumeroita. ”Jameissa oli intiimi ja leppoisa tunnelma, jos muistivirhe sattui, ei hätiä mitiä, oltiinhan vapaamuotoisesti soittamassa muiden ja itsensä iloksi”, todetaan Kalevassa. Ilta päättyy Auerin suureen tyyliin soittamaan Chopinin Vallankumousetydiin.

Sunnuntai 22.7.

Kahden konsertin päivä, ensin iltapäivällä Mendelssohnia ja Schubertia, ja sitten iltakonsertissa näyttävä ohjelma, jossa on Brahmsin klarinettitrio, Mozartin huilukvartetto ja Schumannin pianokvarteton kolmas osa sekä näiden lomassa Auerin ja Tatenon pianosooloja. Takana on hieno ja monipuolinen festivaali. ”Viikon aikana ehti korva tottua siihen, että miltei aina jostain kuului musiikkia” ja kansalaiskoulun ohi kävellessä koki kuin kollaasin koko festivaalista: ”oli viulun skaaloja, kamarimusiikkiryhmän harjoitusta, pianon sormiharjoituksia, kuumeista treenausta illan konserttia varten.” 

Kolmen tunnin yöjamit

Kolmantena festivaalikesänä yleisöä alkaa jo olla enemmän. Yksittäisen konsertin kävijäennätys syntyy, kun Izumi Tatenon konsertissa on yli 200 kuulijaa. Yöjamit kestävät jo kolme tuntia, ja huomataan, että musiikilliset pilat sopivat tällaiseen konserttiin hyvin.

Festivaalipäiväkirja 1972

Sunnuntai 16.7.

Kuhmossa on ollut helle, sellainen helle kuin itärajan tuntumassa sisämaassa vain voi olla. Lämpötila on kohonnut 30 asteeseen ja kun päivä tähän aikaan vuodesta vielä on pitkä, helpotusta kuumuuteen saadaan vasta myöhään illalla. Oppilaat ja opettajat ovat hikoilleet luokissaan jo 12.7. alkaen. Ensimmäisiä konsertteja on harjoiteltu öiseen aikaan. Tihkusateisen lauantain jälkeen lämpö sentään laskee siedettävään lukemaan. Ensimmäisenä kuullaan poikkeuksellisesti lied-konsertti, esiintyjinä Yrjö Nykänen ja Ralf Gothóni. Ohjelmassa on Schubertia, Nummen Vuoripaimen ja Schumannin laulusarja Dichterliebe. Yleisöä on salin täydeltä. 

Maanantai 17.7.

Erkki Kantola aloittaa konsertin Bachin Chaconnella ja Paganinin Campanellalla, Jari Sinkkonen soittaa Marketta Valveen kanssa Faurén Fantasian ja Valve soittaa vielä Beethovenin Jäähyväissonaatin. 

Tiistai 18.7. 

Trio Tateno esiintyy, ohjelmassa on kaksi suurta teosta, Beethovenin c-molli trio ja Tshaikovskin a-molli. Kun esiintymässä on valmis yhtye, kuullaan huoliteltua ja hyvin harjoiteltua soittoa. Yleisöä riittää. 

Keskiviikko 19.7. 

Sonaattien illassa kuullaan Jari Sinkkosen ja Marketta Valveen soittamana Poulencin huilusonaatti, sitten Erkki Kantola ja Marketta Valve esittävät Brahmsin A-duurisonaatin ja Michael Hussla ja Arto Vähälä Debussyn sonaatin sellolle ja pianolle.  

Torstai 20.7. 

Nyt on jo hiukan sateista, lämpötila on sopivat 20 astetta. Izumi Tateno omistaa iltansa kotimaiselle musiikille. Tuttuja Sibeliuksen pianokappaleita seuraavat Rautavaaran sonaatti Kristus ja kalastaja ja Matti Raution sarja, jossa tulkinta on ”kipinöivän taidokas”. Kantaesityksenä kuullaan Japanissa vaikuttavan Pehr Henrik Nordgrenin sävellys Korvaton Hoichi. Tateno on suuri yleisönsuosikki, onhan hän festivaalin nuorten muusikkojen joukossa jo kansainvälisen luokan pianisti. Tässä konsertissa tehdäänkin festivaalin yleisöennätys, sillä kuulijoita on yli 200. 

Perjantai 21.7. 

Tänään kuullaan suurten kokoonpanojen kamarimusiikkia, ensin Beethovenin kvartetto c-molli ja sitten Dvorákin suuri pianokvintetto. Beethovenia esittää Turku-kvartetti, jossa soittavat Kimasten lisäksi Lajos Garam ja Veikko Kosonen. ”Kvartetin soitolle on ominaista jäsennetty selkeys, halu loogiseen mutta kuitenkin lämpimään musisoimiseen”, kirjoittaa Kari Karemo Kalevassa. 

Lauantai 22.7. 

Alkaa olla jo suorastaan kylmää, on pilvistä ja iltapäivällä on vain 15 lämmintä. Mutta festivaalin tunnelma lämpenee, sillä nyt koetaan kolmen tunnin mittaiset klassisen musiikin yöjamit, joissa soitetaan yhteensä 19 eri teosta. Yleisö saa esittää toivomuksia, ja niinpä oppilaiden pyynnöstä Michael Hussla soittaa ensimmäisen sivun Schumannin sellokonsertosta ilman säestystä. ”Tällaisia musiikillisia tsoukkeja olisi jameissa saanut olla enemmänkin, sellainen ei suinkaan olisi kampittanut taiteellista antia”, Kari Karemo toteaa. Ilta päättyy edelliskesänä valtavan suosion saaneen Forelli-kvinteton muunnelmaosaan. Kuhmon tulevien vuosien suurimmat vetonaulat eli vapaamuotoiset pitkät konsertit ovat selvästi muotoutumassa. ”Myöhään lauantai-iltana kuultiin kolmen tunnin ajan valtavan innostuneen tunnelman vallitessa taiteilijoiden suosituinta ohjelmistoa, ja idea onnistui jopa yli odotusten”, todetaan Oulun läänin taidetoimikunnalle tehdyssä selvityksessä. Käy selväksi, että juuri tällaista kaivataan lisää. 

Sunnuntai 23.7.

Päättäjäiskonsertissa on runsas ohjelma, kuullaan kuusi eri teosta. Täysin uutta ohjelmaa ei tähän konserttiin riitä, vaan mukana on Debussyn sellosonaatti ja Tshaikovskin pianotrion osa, jotka on soitettu jo aiemmin viikolla. 

Kamarimusiikkijamit ja Forellikvintetto

"Kuhmo on ideaalinen kohde kaikille luonnon ja musiikin ystäville", kirjoitti Seppo Kimanen vuoden 1971 festivaalin ohjelmassa. 

Kuhmon toisena festivaalikesänä ohjelmassa on kaksi tärkeää tapahtumaa: kamarimusiikkijamit enteilevät tulevia Iltamia ja myöhemmin jokavuotiseksi tullut Schubertin Forellikvintetto kuullaan ensimmäisen kerran. Tällaisia olivat tunnelmat kesällä 1971: 

Festivaalipäiväkirja 1971

Sunnuntai 18.7.

Nyt ollaan viileämmissä tunnelmissa kuin viime kesän avauksessa, taivas on osittain pilvessä ja lämpö on painunut alle kahdenkymmenen. Juuri päättyneillä Savonlinnan oopperajuhlilla sade on pilannut osan esityksistä, mutta Kuhmossa soitetaan vain sisätiloissa. Viime kesänä aloitettiin kirkossa barokkimusiikilla ja niin tehdään nytkin. Soitettavana on Bachia ja Haydnia, ja sitten Vivaldin hieno huilukonsertto La notte. Jari Sinkkonen loistaa ja esitys tekee vaikutuksen. Yleisö ei lakkaa taputtamasta, Sinkkonen päättää soittaa ylimääräisenä numerona Fredrik Suuren pienen huiluetydin, mutta siihen ei enää riitäkään latausta: ”Se katkesi kesken, ja sitten vain luikin pois. Tämmöisen muistaa aina.” 

Maanantai 19.7. 

Toisen konsertin paikkana on taas koulu, ja ohjelma on entistäkin kunnianhimoisempi. Ensin  Bachin Kromaattinen fantasia ja fuuga, sitten Brahmsin jousikvartetto ja lopuksi Shostakovitshin pianotrio. Jostain syystä juuri Shostakovitshin musiikki tuntuu sopivan tähän aikaan ja paikkaan, ja sitä tullaankin jatkossa kuulemaan joka kesä. 

Nyt festivaalin esiintyjänä on ensimmäistä kertaa vakinaisesti toimiva yhtye. Izumi Tateno, Seppo Kimanen ja Yoshiko Arai olivat muodostaneet jo keväällä Tateno-trion. Vakinaisen yhtyeen mukanaolo vaikuttaa koko festivaalin tasoon. Kun osa ohjelmasta on jo valmista, harjoitusaikaa jää enemmän paikan päällä valmistettaville teoksille. 

Tiistai 20.7.

Ensimmäistä kertaa Kuhmosta tehdään myös oikea musiikkiarvostelu. Kainuun Sanomissa lukee tänään näin: ”On varmaa että tunnelma konsertissa kerta kerralta tiivistyy ja että lisää hienoja, huippuluokan esityksiä tullaan kuulemaan. Tuntuu aivan ihmeeltä, että Kuhmossa voi kokea jotain tällaista.” Jossain määrin arvostelun puolueettomuutta tietysti heikentää se, että sen on kirjoittanut Tuulikki Karjalainen. 

”Niinpä siinä sitten kävi, että minä paitsi olin organisoimassa näitä juttuja ja tekemässä näitä talkootöitä niin sitten vielä kaiken lisäksi arvostelin konsertteja”, Tuulikki Karjalainen tunnustaa. ”Minähän olin tietysti musiikkia opiskellut, että kyllä se nyt jotenkuten kävi, ja olin tietysti itse kiinnostunut kirjoittamisesta.”

Illalla on vuorossa erikoinen kokeilu: eräänlaiset klassisen musiikin jamit. ”Tilaisuudessa, johon on vapaa pääsy, taiteilijat soittavat ohjelmistoa, joka on heitä juuri nyt lähinnä, keskustelevat yleisön kanssa ja musisoivat vapaasti”, esitellään Kainuun Sanomissa. 

Vapaamuotoinen musiikki-ilta onkin jotain aivan uutta, tällaista ei ole muilla festivaaleilla. Jo toisena kesänä Kuhmossa keksitään vaihtelevien ja yllätyksellisten konserttien konsepti, joka sittemmin nostaa festivaalin maineeseen. 

Keskiviikko 21.7. 

Vapaamuotoisten kamarimusiikkijamien jälkeen on taas keskittyneemmän musiikin vuoro, kun ohjelmassa on Brahmsin pianotrio C-duuri, Prokofjevin sonaatti huilulle ja Janácekin sarja Umpeenkasvaneella polulla. 

Torstai 22.7.

Brahms-päivä, ohjelmassa ovat Brahmsin viulusonaatti ja sellosonaatti. Tuulikki Karjalainen jatkaa kirjoittamista Kainuun Sanomiin eikä lehti näytä pitävän hänen kaksoisrooliaan mitenkään ongelmallisena. Karjalainen joutuu kuitenkin huomaamaan, että liian lähellä esiintyjiä olevan kriitikon voi joskus olla vaikea toimia. Seppo Kimanen pitää hänelle puhuttelun: ”Minä en ollut ymmärtänyt ihan täysin, että tämä Trio Tateno, jossa soittivat Seppo, Yoshiko ja Izumi Tateno, että se oli kaiken huippu ja loistavin yhtye, niin siitä hän minua kovin sanoin moitti. Minä sitten ymmärsin sen, ja tämän moitteen jälkeen minä kyllä sitten kotiin lähtiessäni vähän itkinkin, kun minä olin niin nuori ja kokematon vielä. Minä sitten otin opikseni ja paransin tapani, mutta se ei sitten enää auttanut, vaan ilmeisesti Kainuun Sanomille meni tieto siitä, että olisi parempi, jos joku muu arvostelisi.”

Perjantai 23.7.

Nyt soitetaan kahdessa paikassa, ensin kirjastossa Boccherinia ja Mozartia, sitten koululla Haydnia ja kaksi kamarimusiikin suurteosta, Mozartin klarinettikvintetto ja Schumannin pianokvartetto, jotka tulevina vuosina soivat Kuhmossa jatkuvasti. 

Lauantai 24.7.

Hyvin alkanutta vapaiden musiikki-iltojen kokeilua jatketaan. Vapaassa musiikki-illassa on ”yleisön pyynnöstä edellisten konserttien ohjelmista” Vivaldin La notte, Sarasaten Mustalaislauluja ja osa Schumannin pianokvartetosta. Muuta ohjelmaa ovat Prokofjevin sonaatti kahdelle viululle, kolme Brahmsin intermezzoa ja Chopinin Scherzo. Konsertin erikoisuutena on mahdollisuus seurata Forelli-kvinteton kenraaliharjoitusta. 

Sunnuntai 25.7. 

Nyt kokeillaan, jaksavatko esiintyjät ja kuulijat, jos päivän mittaan pidetään peräti kaksi aivan täysimittaista konserttia. Klo 15 soitetaan kaksi kamarimusiikin suurteosta, Mozartin klarinettikvintetto ja Brahmsin käyrätorvitrio. Illan konsertissa on vielä mittavampi ohjelma, sillä siinä kuullaan Faurén pianokvartetto, Smetanan pianotrio ja Schubertin Forelli-kvintetto. Musiikkia on siis yhden päivän aikana jopa nelisen tuntia. 

Forelli-kvintetto on pituudestaan huolimatta innostava kokemus. Soittajina ovat Marketta Valve, Takeshi Hidaka, Veikko Kosonen, Michael Hussla ja Teppo Hauta-aho. Yleisö innostuu osoittamaan suosiota niin voimallisesti, että muunnelmaosa joudutaan soittamaan ylimääräisenä uudelleen. Forelli-kvintetto on ensimmäisestä esityksestä asti suuri yleisönsuosikki ja 80-luvulta alkaen siitä tuleekin jokakesäinen tapahtuma. 

Ensimmäinen ihmeellinen kesä

Seppo Kimasen suunnitelmia ensimmäistä festivaalia varten. "Uskon, että löytyy henkilöitä, jotka kauniina kesäpäivänä ajavat satoja kilometrejä tullakseen kuuntelemaan jotain lempisäveltäjäänsä", Kimanen ennusti. 

Miltä ne vuosikymmenien takaiset kamarimusiikkijuhlat mahtoivat tuntua? Se selviää festivaalipäiväkirjasta, jossa tapahtumia seurataan päivästä päivään. Tänään aloitetaan ensimmäisestä juhlasta, ja tästä lähtien tässä blogissa seurataan Kuhmon Kamarimusiikin etenemistä vuodesta toiseen. 

Festivaalipäiväkirja 1970

Sunnuntai 19.7.

Loputtomia vihreitä metsiä, niiden keskellä sinisenä hohtavia järviä, kullankeltaisia peltoja, harmaita taloja, teitä jotka johtavat taajamaan, sen keskellä korkeuksiin kohoava suuri puukirkko. On hiljaista, kaikki ovat rauhoittuneet pyhänviettoon, lämpötila on melkein hellelukemissa. Lammasjärvellä lipuu vene, soutaja katsoo taivaalle: pohjoisessa on tummia pilviä, ilmassa on hautovaa kosteutta. Olisiko tulossa ukkonen?

Kuhmolainen maisema, kuhmolainen hiljaisuus. Mutta kun ilta alkaa viilentyä, erottuu jotain tähän maisemaan kuulumatonta. Kirkon avoimista ovista kantautuu säveliä, mutta ne eivät ole virrenveisuuta eivätkä urkujen soittoa vaan kirkkaita, ohuita, livertäviä ääniä, jotka antavat vielä lisäväriä kesän ja luonnon kauneudelle. 

Soitto hiljenee, muutamia uteliaita kulkee kohti kirkkoa. Kello lähestyy puoli kahdeksaa. Seppo Kimanen on sakastissa odottamassa ja kurkistaa ovenraosta kirkkosaliin. Hän laskee kuulijoita ja pääsee laskuissaan kahdeksaan asti. 

Kun kello tulee 19.30, Risto Paalanen, Yoshiko Osumi, Danielle Möckel ja Yoshiko Arai kohottavat jousensa ja soittavat ensimmäiset äänet Georg Philip Telemannin konsertosta neljälle viululle G-duuri. Ne ovat Kuhmon Kamarimusiikin ensimmäiset sävelet.

Seuraavaksi kuullaan Händelin Passacaglia viululle ja sellolle, soittajina Yoshiko Arai ja Seppo Kimanen, ja sen jälkeen Bachin Chaconne sooloviululle Yoshiko Arain soittamana. Hetki jää Seppo Kimasen mieleen. ”Chaconnen sävelten täyttäessä kirkon näin, kuinka muutama kuulija otti esiin nenäliinan kuivatakseen kyyneliään. Silloin ajattelin, että jonain päivänä tapahtumasta tulisi menestys.”

Konsertti päättyy Vivaldin myrskyisään huilukonserttoon F-duuri, alaotsikoltaan Tempesta di mare. Sen solistina soittaa Jari Sinkkonen, eikä tällaista huilunsoittoa ole Kuhmossa kuultu koskaan. Yleisö on innoissaan. Yksi kuulijoista on Lea Kallio, joka hoitaa talkoolaisena lipunmyyntiä. Myös hänen miehensä on mukana yleismiehenä, ja jopa kodin pianokin osallistuu festivaalille, sillä se lainataan opetuskäyttöön. Kallioiden suunnitelmana on auttaa festivaali alkuun ja lähteä sitten Lappiin. Laukutkin ovat jo valmiiksi pakattuna. Suunnitelmat muuttuvat Jari Sinkkosen soittaessa Vivaldia. 

”Hän oli silloin hoikka nuori mies, enkä minä ollut kuullut koskaan elävää huilunsoittoa. Hän oli kuin käärmeenlumooja, tuijotin häntä ja se oli huikea suoritus. Kumpikin oli sitä mieltä, että ei mihinkään Lappiin lähdetä vaan tänne jäädään. Ja sillä tiellä ollaan edelleen”. 

Odotukset yleisömäärän suhteen eivät ilmeisesti ole Kuhmossa suuria, sillä paikallislehti Kuhmolainen kirjoittaa konsertista, että ”nuoret kamarimuusikot esiintyivät Kuhmon oloihin nähden runsaalle yleisöjoukolle.” Kuulijoita onkin todellisuudessa enemmän kuin Kimasen laskemat kahdeksan, sillä yleisöä on myös parvella. Lisäksi kuuntelemassa on musiikkileirin oppilaita.

Maanantai 20.7.

Ilmassa on ukkosta, mittari nousee iltapäivällä jo kolmeenkymmeneen asteeseen ja kansalaiskoulun juhlasalissa on lämmin tunnelma. On toisen konsertin aika. Sen aluksi Risto Paalanen soittaa viululla osat Menuetti I ja II, Bourrée ja Gigue Bachin partitasta E-duuri. Sitten päästään jo eteenpäin barokista, kun Arto Vähälä esittää Mozartin pianosonaatin c-molli. Jorma Sauroksen ohjelmassa on festivaalin ensimmäinen 1900-luvun kappale, Jorgen Bentzonin Teema ja muunnelmia sooloklarinetille. Yoshiko Arai soittaa Paganinin Kapriisit 17 ja 21, Jari Sinkkonen esittää Fukushiman Mein soolohuilulle ja lopuksi Seppo Kimanen ja Kimmo Lappalainen soittavat Cassadon sovittaman Frescobaldin Toccatan. 

Konsertin ohjelma on kuin tiivistelmä Kuhmon ideasta, sillä kaikkien aikakausien musiikki soi sulassa sovussa. Toinenkin Kuhmon keskeisistä ideoista on esillä jo tässä konsertissa. Frakkeja tai iltapukuja ei näy. Seppo Kimasella on kyllä pikkutakki ja kauluspaita, mutta ei solmiota. Muusikot soittavat lattiatasolla ja monet esiintyvät t-paidoissa korostaakseen yhteisyyttä kuulijoiden kanssa. 

Tiistai 21.7.

Kolmantena festivaalipäivänä ilma on hieman viilentynyt ja sää on käynyt pilviseksi. Koululla soitetaan ensin Mozartin jousikvartetto C-duuri, Kuhmon Kamarimusiikin historian ensimmäinen jousikvartetto. Seuraavaksi Kimanen soittaa Boccherinin sonaatin A-duuri Arto Vähälän kanssa. Seuraa vielä Frescobaldin Canzoni a due canti, Busonin Albumblatt ja Gabriel Faurén Sicilienne Sinkkosen ja Kari Aronssonin soittamana. Lopuksi soi todellinen hittikappale, Rahmaninovin gis-mollipreludi Kari Aronssonin tulkitsemana. 

Keskiviikko 22.7. 

Festivaalin neljäs konsertti alkaa Crusellin klarinettikvartetolla ja jatkuu Bachin soolosellosarjalla, jonka soittaa jatkuvasti ahkeroiva Kimanen. Yoshiko Arai ja Kari Aronsson soittavat Ravelin Tziganen ja lopuksi Arto Vähälä esittää vielä kaksi Chopinin etydiä. 

Valtakunnallisetkin tiedotusvälineet alkavat kiinnostua. Helsingin Sanomien toimittaja Jorma Korhonen on ollut Kuhmossa tekemässä juttua Ontojärven lomakylässä saksalaisille turisteille järjestetyistä karhunpeijaisista. Festivaalin avajaispäivänä ilmestyneessä jutussa kuhmolainen Salomo Niskanen on kertonut saavansa karhusta 1 500 markan tulon, sillä pelkästä taljastakin saa ”tuhannen markkaa, vaikka karva olisi takkuinenkin.” Nyt toimittaja on tullut kirkonkylään ihmettelemään festivaalia ja haastattelemaan Kimasta ja Sofia Kemppaista. Jutun yhteydessä on myös kuva, jossa Seppo Kimanen, Yoshiko Arai ja Markku Paalanen ovat Pajakkakosken rannalla ja taustalla näkyy kirkko. Kuva kertoo heti, että nyt ei ole kysymys samanlaisesta festivaalista kuin muualla. Kuva henkii luonnonläheisyyttä, rentoutta ja iloa. Luonnon ja musiikin yhdistävä brändi syntyy heti ensimmäisellä festivaalilla.

Torstai 23.7.

Sää viilenee, nyt saadaan jo sadekuurojakin. Miten mahtaa käydä huomisen kesäteatterikonsertin? Tänään ohjelmassa on edellispäivien pienempien teosten jälkeen suuria kamarimusiikkiklassikoita. Alkupäivinä jokainen on soittanut valmista ohjelmistoaan, nyt on ehditty harjoitella yhdessä ja tulokset kuuluvat. Ensin Haydnin trio, jossa soittavat Osumi, Airas ja Lappalainen, sitten Mozartin Kegelstatt-trio (Sauros, Möckel, Lappalainen), Mozartin huilukvartetto D-duuri (Sinkkonen, Arai, Möckel, Kimanen) ja vielä Beethovenin trio nro 3 c-molli (Paalanen, Kimanen, Lappalainen). Konsertilla on jo huomattavasti mittaa, mutta tämä on vasta alkua konserttien venymiselle. 

Perjantai 24.7. 

”Festivaali-nimi ja eritoten sen sijoittaminen juuri syrjäiseen Kuhmoon ovat herättäneet ihmettelyä, hymähtelyä, jopa väheksyntääkin, mutta nämä aiotaan torjua hyvistä tuloksista kertovilla näytöillä.” Näin kirjoitetaan Helsingin Sanomissa ja Kuhmo nousee ensimmäistä kertaa kunnolla näkyviin. 

Seppo Kimanen kertoo jutussa, että ”osalle taiteilijoita tämä on samalla viihtyisä loma. Nämä taiteilijat ovat itse asiassa kaikki ystävyksiä ja meistä on hauskaa asua yhdessä, soittaa yhdessä ja konsertoida yhdessä Me kaikki olemme nuoria, vanhin, alttoviulisti Rainer Möckel Länsi-Saksasta on vasta 26-vuotias.”  Sohvi Kemppainen toivoo, että festivaalista tulisi perinne. ”Asia on kokonaan taiteilijoiden varassa, meillä ei ole tarvittavia taloudellisia resursseja tällaisen ylläpitämiseen, mikäli taiteilijat eivät enää tulisi vapaaehtoisesti ja korvauksia vaatimatta.”

Sää on niin epävakainen, että ulkoilmakonsertti siirretään sisätiloihin. Ja taas kuullaan suuria sävellyksiä. Ensin Vivaldin konsertto g-molli kahdelle sellolle, solisteina Seppo Kimanen ja Tero Airas. sitten Crusellin klarinettikvartetto op 2 nro 1 (Sauros, Paalanen, Möckel, Airas) ja lopuksi Beethovenin kvartetto op. 18 nro 4. 

Lauantai 25.7.

Ohjelma on tähän asti ollut vaihtelevaa, mutta nyt omistetaan kokonainen konsertti Beethovenille. Ohjelmassa on Serenadi huilulle ja pianolle, sellosonaatti F-duuri Kimasen ja Vähälän soittamana ja sitten pianosonaatti Appassionata Kimmo Lappalaisen tulkitsemana. 

Sunnuntai 26.7.

Kirjastossa soitetaan ensin Vivaldin F-duuri huilukonsertto ja Beethovenin kvartetto op 18, ja päättäjäiskonsertissa kuullaan Martinun Duo viululle ja sellolle (Arai, Kimanen), Dvorákin kvartetto F-duuri (Arai, Osumi, Möckel, Kimanen) sekä Schubertin trio B-duuri (Arai, Kimanen Lappalainen). Kuulijat saattavat pitää kahta konserttia samana päivänä jo turhankin suurena annoksena, mutta Kimasen mielessä siintää jo tulevaisuuden festivaali, jolla musiikkia olisi aamusta iltaan ja illasta aamuyöhön.

Festivaalin aikana on kuultu yhdeksän konserttia ja yhteensä 36 eri teosta. Lisäksi on ollut vielä oppilaskonsertteja. Heti ensimmäinen Kuhmon Kamarimusiikki on ollut täyden festivaalin mittainen. 

Takana on ensimmäinen unohtumaton kesä. Edessä on loputon määrä helteisiä, kiireisiä, sateisia, innostavia, stressaavia, huumaavia, uuvuttavia, ihmeellisiä kesiä. 

Kuhmon kaikkien aikojen yhtyeet

Kuhmon Kamarimusiikin esiintyjälista jatkuu. Pitkälti yli tuhannen kamarimuusikon lisäksi Kuhmossa on esiintynyt lähes 300 yhtyettä, orkesteria ja kuoroa. Tässä nimilista niistäkin. Edelleen voi mahdollisista puutteista tai virheistä lähettää oikaisun osoitteeseen kuhmonhistoria@gmail.com . kiitos jo tähän mennessä tulleista arvokkaista huomioista.

Kuhmon Kamarimusiikissa esiintyneet yhtyeet, orkesterit ja kuorot 

Academia-puhalllinkvintetti 1984

Afflatus-puhallinkvintetti 1999

A Filetta 2001

Alban Berg -kvartetti 1979

Albert Schweizer -kvintetti 1991

Amati-kvartetti 1997

Amati-trio 1989

Ameriikan Poijat 1995

Apollo 1997

Arbus-Trio 2002

Ardeo-kvartetti 2005

Arietta Consort 1991

Arktinen Hysteria -puhallinkvintetti 2005

Arin-kvartetti 2004

ArteMiss-trio 2005

Artis-kvartetti 2008

Aspen-puhallinkvintetti 1987

Atrium musicae 1982

Auer-kvartetti 2001

Auryn-kvartetti 1991

Avanti! 1985

Avanti!-kvartetti 1999

Bakfark consort 1983

Bartók-kvartetti 1997

Battalia 1995

Beehouse 1997

Belcanto Strings 2006

Berlin-kvartetti 2008

Bogányi-Kelemen-trio 2000

Borea-kvartetti 2016

Borodin-kvartetti 1994

Breath Ensemble 1988

Brentano-kvartetti 2000

Britten-kvartetti 1990

The Brook Street Band 2005

Bulgaria-kvartetti 1988

Camerata Oslo 1992

Capella Apollinis 2005

Carlos Bonell -yhtye 1996

Carmina-kvartetti 1994

Casals-kvartetti 2003

Castagneri-kvartetti 2004

Chameleon 1988

Cherubini-kvartetti 1991

Chilingirian -kvartetti 1983

Ciurlionis -kvartetti 1982

Collegium Musicum Maribor 1985

La Colombina 2002

Concerto Armonico 1997

Core-kvartetti 2013

Cluster 1982

Dagar-veljekset 1985

Danel-kvartetti 2001

Danielsson-Liebman -kvartetti 1996

Dante-kvartetti 2000

Dave Samuels -trio 1982

David Short -vaskiyhtye 1988

Deutsche kammerakademie Neuss 1986

Diaz-trio 1996

Diotima-kvartetti 2004

Doina Klezmer 2000

Dolezal-kvartetti 1982

Dominant-kvartetti 2002

Dominante-lauluyhtye 2005

Dr. Hot & Neon 1983

Duo Byung-Ki Whang ja Hye-Rhan Ahn 1981

Duo Tran Quang Hai ja Bach Yen 1982

Dusk Ensemble 1994

Echnaton-trio 2001

Emperor-kvartetti 1998

Endellion-kvartetti 1983

Enesco-kvartetti 2006

Ensemble Capriccio 2002

Ensemble Åtta 2018

Ensemble XXI 1992

Equale Brass 1983

Erato-kvartetti 1986

Eric Ericson -kamarikuoro 2007

Esterhazy Baryton trio 1980

Fauré-kvartetti 2001

Finlandia-kvartetti 1989

Florilegium 2001

Fontenay-trio 1989

Free Okapi 1998

Giora Feidman –kvartetti 2003

The Golden Horns 2008

Goldner-kvartetti 2005

Gothoni-kvartetti 1997

Gradiva 1991

Grieg-trio 1993

Gruusia (Georgia) -kvartetti 1979

Gryphon-trio 2001

Hagen-kvartetti 1983

The Harp Consort 1995

Helsingin Juniorijouset 1979

Helsingin kamariorkesteri 1983

Helsingin kaupunginorkesterin selloryhmä 1983

Helsinki-kvintetti 1979

Henschel-kvartetti 1998

In Time Quintet 1995

Isis-kvartetti 2008

Hortus musicus 1982

Iturriaga-kvartetti 2006

Izumi Junior Collegen käsikelloyhtye 1991

Jacaranda 1998

Jean Paul -pianotrio 2003

Jean Sibelius -kvartetti 1985

Jefim Jourist -kvartetti 2002

Jerusalem-kvartetti 2000

Jiutamai-ryhmä 1989 

Junttiboys 1993

Kajaanin kamarikuoro 1986

Kalininin filharmonisen orkesterin kvartetti 1985

Kamariherrat 1983

Kamus-kvartetti 2005

Kantelekvartetti 1993

Keller-kvartetti 1989

Kempf-pianotrio 2005

Kerava-kvartetti 1989

Kerberos 1995

Keski-Pohjanmaan kamariorkesteri 1980

Kirik 1989

Kirovin kamarisolistit 1988

Kitakyushun nuorisokuoro 1994

Kokkola-kvartetti 1986

Kokoo-trio 1998

Kolme blondia 1998

Komitas-kvartetti 1986

Korean perinteisen esittävän taiteen keskus 1990

Kostamuksen ortodoksisen seurakunnan kuoro 1995

Kraft 2006

Kremerata Baltica 2006

Kronos-kvartetti 1984

Kuhmon nuorisokuoro 1994

Virtuosi di Kuhmo 1986

Kutrowatz-pianoduo 2002

Kuudennen kerroksen yhtye 1991

Lahden kamarimusiikkiseuran kvintetti 2000

Latvian kamariorkesteri 1989

Lindsay-kvartetti 1981

Linea 1988

Linnan lukion kuoro 1986

Lions Gate -trio 1997

Lmaalam Brahim Gnawa -yhtye 2002

London Musicale 1982

Lumen Valo 2005

Ma’alot-puhallinkvintetti 2005

Maestro Osvaldo Requenan tangoyhtye 1993

Mandelring-kvartetti 1996

Manfred-kvartetti 1999

Marie Okabe -trio 2000

Martenot ensemble 2010

Martinů-kvartetti 1986

Melartin-kvartetti 2003

Meu samba 1998

Meritähden paatti 2000

Meta4 2003

Michelangelo-kvartetti 2010

Millennio 2001

Mistura fina 1998

Mohamed Briouel Ensemble 2003

Morgenstern-trio 2008

Moskovan Baletti 1993

Moskovan kamariakatemia 1992

Moskovan solistit 1988

Moskovan virtuoosit 1986

Mozarteum-kvartetti 2005

Musica antiqua Köln 1988

Musica poetica 1987

Musica reservata de Barcelona 2002

Musikfabrik NRW 1995

Nemo-vaskikvintetti 1996

Neues Leipziger -jousikvartetti 1994

New York -puhallinkvintetti 1989

Nexus 1984

Nomos-kvartetti 2004

Nukketeatteri Sampo 1997

Okinawa Moon Beach Festival -kvartetti 1989

O/Modernt-jousikvartetti 2017

Opus Posth. 2004

Orford-kvartetti 1984

Orlando-jousitrio 2004

Orlando-kvartetti 1980

Osuma Ensemble 2015

Oulu All Star Big Band 2018

Panocha-kvartetti 1986

Peking-ooppera 1984

Pellegrini-kvartetti 1997

Perko-Pyysalo Poppoo 1995

Perko-Pyysalo-Viinikainen -trio 2004

Petersen-kvartetti 2004

Philippe Pierkot -barytonitrio 1990

Phoenix-puhallinkvintetti 2005

Pietarin kamarikuoro 2014

Pietarin solistit 1992

Pražak-kvartetti 1994

Pro musica nipponia 1983

Puolustusvoimien varusmiessoittokunta 1997

Quadrion 2010

Quarrell-kvartetti 2006

Quartet Opéra 1998

Robin-jousikvartetti 1997

Rodin-kvartetti 2004

Rosamunde-kvartetti 2007

Russo-kvartetti 1994

Salonkiyhtye Sonantti 1999

Sándor Déki Lakatosin mustalaisyhtye 1990

Sleesia-kvartetti 1995

Soli tutti ensemble 2002

Sonores antiqui 1994

Sorrel-kvartetti 2001

Šostakovitš-kvartetti 1995

Storioni-trio 2006

St. Valentin -vaskiyhtye 1992

Suk-kamariorkesteri 1980

Suomalainen jousikvartetti 1986

Suomalainen kamariooppera 1993

Suomalainen vaskiyhtye 1982

Suomen kamarisolistien kvintetti 1988

Taifa-orkesteri 1991

Takacs-kvartetti 1984

Tale-kvartetti 1993

Talich-kvartetti 2015

Tanskalainen puhallinkvintetti 1986

Tanssiteatteri Eri 2008

Tapiolan kamarikuoro 2012

Tateno-trio 1971

Teatteri Olga 1991

Tema d’amore -kvartetti 1985

Tempera-kvartetti 2002

Tendai Shomyo 1989

Tenores di Neoneli 2004

Thaimaan Chulalong-yliopiston orkesteri 1994

TomTom-duo 2001

Total Cello Ensemble 2004

Transilvania-kvartetti 1994

Trio finnico 1995

Trio Forrester 2003

Trio Fratres 1996

Trio Hakkila-Koskinen-Karttunen 1986

Trio Kantorow-Muller-Rouvier 1983

Trio Nueva Finlandia 1997

Trio Töykeät 1997

Tshaikovski-trio 1988

Tukholman uusi kamariorkesteri 1984

UMO 2011

Utrecht-kvartetti 2002

Uusi Helsinki -kvartetti 1988

Vanbrugh-kvartetti 1992

Vellinger-kvartetti 1996

Venetsian jousikvartetti 1997

Vertavo-jousikvartetti 1996

Vilnan jousikvartetti 1980

Vogler-kvartetti 1992

Wanderer-pianotrio 2004

Wasifuttin Dagar -dhrupadyhtye 2003

Wegelius-jouset 1994

Wienin Haydn-trio 2004

Wien-pianotrio 1998

Ye-Eum-jousikvartetti 1993

Yggdrasil-kvartetti 1999

Ysaye-kvartetti 2000

Zapolski-kvartetti 1998

Zeitgeist 1997

Önder-pianoduo 2002