Unohtunut säveltäjä yllätti

Ella Adaiewsky on yksi aiheetta unohdettuja säveltäjiä. 

Mitä? Onko tosiaan mahdollista, että olisi olemassa merkittävä säveltäjä, jonka tuotantoa ei 49 vuoden aikana ole kuultu Kuhmossa?
En ainakaan muista, että Ella Adaiewskyn lauluja olisi festivaaleilla esitetty. Vuosina 1846-1826 elänyt säveltäjä ja pianisti syntyi Pietarissa. Oikealta nimeltään hän oli Ella von Schulz, mutta kun hänen ortodoksista kirkkomusiikkiaan esitettiin, hän käytti salanimeä kätkeäkseen sukupuolensa (naisen nimi olisi ollut Adajevskaja). Adaiewsky sävelsi kaksi oopperaa, lauluja ja paljon muuta, minkä lisäksi hän tutki kansanmusiikkia. Pietarista lähdettyään hän asui Venetsiassa ja Bonnissa, jolloin hän taas käytti alkuperäistä nimeään.
Tämä kaikki selvisi kun Andrea Rucli kertoi tästä suuresta tuntemattomasta torstaiaamun tilaisuudessa. Kun Sophie Klussmann esitti Adaiewskyn lauluja, ilmeni, että hän on todella taitava ja oman aikansa tyylin hienosti hallitseva säveltäjä. Olosuhteet eivät olleet aivan ihanteelliset, sillä Salakamarissa oli käytettävissä vain vaatimaton pystypiano. Silti esitykset tekivät vaikutuksen ja saivat pohtimaan, mikä on ollut sukupuolen merkitys Adaiewskyn uralla. Olisiko vastaavaa musiikkia kirjoittanut mies päässyt aikanaan paremmin esille? Nyt Adaiewskyn oopperatkin ovat jääneet esittämättä.
Tässä on taas se Kuhmon viehätys: kokenutkin musiikinharrastaja voi kokea täällä suuria yllätyksiä.

Vuoden 1975 Iltamissa kuultiin suuri uutinen

Kamarimusiikkia alettiin alkuvuosista lähtien viedä myös perukkaan. Kuvassa konserttiyleisöä Kiekinkoskella vuonna 1982. Kuva Stefan Bremer.

Vuonna 1975 Kuhmon Kamarimusiikki laajentui jo puolentoista viikon mittaiseksi. Esiintyjiä ja yleisöä oli yhä enemmän, ja kamarimusiikki-iltamien lopuksi kuultu uutinen tarkoitti nopean kehityksen alkua.

Festivaalipäiväkirja 1975

Keskiviikko 30.7.

Tänä kesänä Suomi on kansainvälisen kiinnostuksen keskipisteessä. Finlandia-talo täyttyy maailman suurista johtajista kun itä ja länsi kohtaavat. Euroopan rajojen ja poliittisten järjestelmien uskotaan nyt vakiintuvan vuosikymmeniksi. Kuhmossakin kohtaavat itä ja länsi. Ensimmäinen konsertoija tulee lännestä, hän on Kuhmossa jo hyvinkin tuttu amerikkalainen pianisti Edward Auer. Avustuksina saatu raha on käytetty festivaalin kasvattamiseen, joten nyt aloitetaan jo keskellä viikkoa.

Torstai 31.7. 

Kuin ETYKin tasapainoa kunnioittaen seuraava pianisti tulee idästä. Kuhmossa on tähänkin mennessä kuultu hienoja muusikoita, mutta nyt tuntuu kuin Elisabeth Leonskaja nostaisi vaatimustason aivan uudelle korkeudelle. 

Perjantai 1.8.

Kamarimusiikin ei tarvitse olla vain klassista, se huomataan kun Maija Hapuoja ja Heikki Sarmanto esittävät Sarmannon lauluja. 

Lauantai 2.8.

Tänään festivaali laajenee jälleen uusille alueille: musiikillinen illanvietto järjestetään hotelli Kainuun ravintolassa, ja kirjaston monitoimiautolla viedään kamarimusiikkia Lentiiran kaupalle ja Tönölän leirintäalueelle.

Sunnuntai 3.8. 

Kahden konsertin päivä, ensin Jorma Hynninen ja Ralf Gothóni esittävät Robert Schumannin Dichterlieben sekä Sibeliuksen ja Wolfin lauluja. Samana iltana pidetään vielä kamarimusiikki-ilta Koskenmäessä. 

Maanantai 4.8.

Nyt päästään täyteen kahden konsertin päivävauhtiin. Ensin Takaya Urakawa ja Edward Auer esittävät ohjelman, jossa on Beethovenin, Prokofjevin ja Brahmsin sonaatit. Myöhemmin illalla ohjelmassa on vielä Helsingin kamarisolistien tulkinta Forelli-kvintetosta, joka selvästi on tullut Kuhmoon jäädäkseen.

Tiistai 5.8.

Finlandia-kvartetti soittaa tyylikkäästi Beethovenia, Sallista ja Brahmsia. Iltamusiikissa esiintyy Edward Auer. 

Keskiviikko 6.8.

Kaikki tähän asti kuullut konsertit olisi periaatteessa voinut kokea jossain muuallakin, mutta nyt tarjotaan jotain sellaista, minkä voi kuulla vain tänä kesänä Kuhmossa: Sibeliuksen varhainen pianotrio ja sitä ennen vielä Erik Tawaststjernan esitelmä. Sibeliuksen ns. Loviisa-trioa ei voi kuulla normaalisti missään, mutta Seppo Kimanen on saanut perikunnalta luvan teosharvinaisuuden esittämiseen. Suomen arvostetuin Sibelius-tuntija Erik Tawaststjernakin pitää esitystä niin tärkeänä, että lähtee mukaan puhumaan Sibeliuksen kamarimusiikista. Esitelmän otsikkona on ”Sibeliuksen sisäinen maailma kamarimusiikkiteosten heijastamana”. Konsertissa kuullaan Loviisa-trion lisäksi E-duuri sonaatti sekä jousikvartetto Voces intimae. Pohjois-Suomea tuntematon Erik Tawaststjerna on vaikuttunut jo metsäisistä maisemista Kajaanin ja Kuhmon välisen tien varrella. Tutustuttuaan festivaaliin hän sanoo Seppo Kimaselle lauseen, jonka Kimanen tulee muistamaan: ”Suurin mahdollinen idealismi on suurinta mahdollista realismia”. 

Torstai 7.8.

Kuhmoon tulee myös nuorempi Tawaststjerna eli Erik T. joka soittaa omassa pianoillassaan mm. Kokkosta sekä Beethovenin sonaatin As-duuri. Iltamusiikissa Takaya Urakawa esittää vielä Fritz Kreislerin viulusävellyksiä. 

Perjantai 8.8.

Erkki Rautiolla ja Ralf Gothónilla on poikkeuksellisen mittava ohjelma: peräti neljä sonaattia. Iltamusiikissa soittaa huilisti Ilari Lehtinen. 

Lauantai 9.8. 

Odotetut iltamat alkavat jo klo 18, ja heti alussa kuullaan tunnelmaa nostattava uutinen: Kuhmon Kamarimusiikki on hyväksytty Finland Festivalsin jäseneksi! Yleisö puhkeaa myrskyisiin suosionosoituksiin, sillä tämähän varmistaa festivaalin jatkumisen. Ja sitten päästään asiaan, konsertissa kuullaan parasta klassista, kuten Vivaldin Vuodenajat.  ”Salintäyteinen yleisö totisesti viihtyi viisi tuntia, kun räiskyvän korkeatasoiset esitykset seurasivat toisiaan”, Tuulikki Karjalainen kuvailee Kainuun Sanomissa. Vasta keskiyön lähestyessä konsertti päättyy, ”koska muuten olisimme saaneet soittaa aamuun asti”, kuten Seppo Kimanen muistelee. 

Sunnuntai 10.8.

Jo tutun kaavan mukaan juhla jatkuu vielä iltamien jälkeen Sunnuntaina soitetaan Lentiiran kirkossa sekä lopuksi Kuhmon kirkossa Bachin sello- ja viulusonaatteja. Nyt takana on mittava festivaali, yli viikon verran musiikkia, parhaita kotimaisia soittajia, merkittäviä kansainvälisiä muusikoita ja ainakin yksi kansainvälinen tähti. Ja nyt tiedetään myös, että jatkoa seuraa. 

Sisäinen palo voittaa ulkoiset esteet

Izumi Tateno, Seppo Kimanen ja Yoshiko Arai soittivat triona 70-luvun alun festivaaleilla. Nyt Izumi Tateno palasi vuosikymmenien tauon jälkeen Kuhmoon. Kuva Stefan Bremer.

Tuttavat ja kollegat ovat kyllästymiseen asti saaneet kuunnella valituksia siitä, kuinka vanha olen ja kuinka en enää jaksa aloittaa mitään uutta enkä viedä loppuun entisiäkään projekteja.
Nyt valittaminen loppui. Ensin Seppo Kimanen sanoi tämän vuoden nostalgiateemasta puhuessaan, että hän ei katso taaksepäin vaan eteenpäin - hänhän on vasta 70-vuotias.
Ja sitten tuli 82-vuotias Izumi Tateno, joka ei enää pysty käyttämään oikeaa kättään ja liikkuukin jo vaivalloisesti. Mutta mitä tapahtuikaan kun hän istui Tuupalan koulun erinomaisen Bösendorfer-flyygelin ääreen? Vuodet pyyhkiytyivät äkkiä pois, ja yleisö sai nauttia täysiverisestä soitosta.
Olen kokenut Kuhmossa lukemattomia konsertteja, mutta tämä oli yksi liikuttavimpia. Nyt nähtiin, että kun sisäinen palo on riittävän suuri, mitkään ulkoiset ongelmat eivät ole ylipääsemättömiä esteitä. Kuhmon herkkävaistoinen yleisö tiesi, että nyt koettiin jotain aivan erityistä ja osoitti suosiotaan seisten.
Aamulla Izumi Tateno oli vieraana Salakamarissa ja kertoi muistoistaan ja urastaan. Hän soitti Kuhmossa ensimmäisen kerran 1971, mutta nyt hän on ollut poissa yli 30 vuotta. Kaikki oli muuttunut, ja hänestä tuntui, ettei hän tiedä missä on.
Ihan kaikki ei sentään ole muuttunut, sillä yleisössä oli monia, jotka olivat kuulleet hänen soittoaan jo 70-luvulla. Nyt koettiin hieno jälleennäkeminen, sillä Izumi Tateno oli puhujanakin yhtä hurmaava persoonallisuus kuin aina ennenkin.
Muistan hyvin, miten 70-luvulla juuri Tateno toi esiin suomalaista pianomusiikkia. Luulenpa, että hänen komeat levytyksensä suorastaan muuttivat kuvaa monista säveltäjistä. Sibeliuksen pianomusiikkia ei pidetty yhtä suuressa arvossa kuin hänen muuta tuotantoaan, mutta japanilaisella pianistilla ei ollut tällaisia ennakkoluuloja. Hän soitti niin Sibeliusta kuin muitakin suomalaisia säveltäjiä vahvasti ja suurella tyylillä ja osoitti, miten hienoa pianomusiikkia Suomessa oli tehty.
Aamutilaisuudessa oli muuten koolla koko trio Tateno, sillä myös Yoshiko Arai ja Seppo Kimanen olivat paikalla. Nyt koettiin todellakin historiaa.

Kuhmo on nyt täynnä nostalgiaa

Mahtoiko Seppo Kimanen edes haaveilla vuonna 1970, että hän joskus lausuisi 50. festivaalin avaussanat?

Tunnelmallinen puukirkko välkkyvien vesien äärellä, ikkunasta näkyy auringon kultaamia männynoksia, sali on aivan täynnä väkeä. Juuri näin pitää aloittaa juhlavuosi. Lentiiran kirkossa eletään historiallisia hetkiä, kun klo 14.45 käynnistyy jo 50. Kuhmon Kamarimusiikki.
Ja tietenkin avaussanat lausuu Seppo Kimanen, jota ilman tätä festivaalia ei olisi. Nykyinen taiteeellinen johtaja Vladimir Mendelssohn on avauskonsertissa soittajana, mutta sunnuntai-iltana hän keskustelee yhdessä Kimasen kanssa festivaalin ohjelmasta.
Avaussanoissaan Kimanen muisteli puolen vuosisadan takaisia tunnelmia ja huvitti yleisöä tunnustamalla, mitä Beethovenin c-molli-kvartetossa oli ensimmäisenä vuotena tapahtunut: Yoshiko Arai soitti finaalissa niin nopeasti, että Kimanen ei ollut pysyä mukana, vaikka sellolla on puolet hitaampia nuotteja. Avaussanoja pääsee seuraamaan tästä linkistä: https://www.facebook.com/kuhmofestival/videos/2370535506340570/
Nostalgia näkyy nyt kaikkialla. Kuhmo-talon pihassa on Kaarina Kaikkosen komea vanhoista festivaalin t-paidoista tehty teos, ja kirjaston vieressä on Kari Cavénin teos, joka on tehty Kontion koulun oransseista muovituoleista. Kuhmo-talon sisällä nostalgiaa tarjoaa Stefan Bremerin valokuvanäyttely, ja Salakamarissa on esillä Pekka Lehtisen hienoja julisteita.
Menneisyyden tunnelmia on myös festivaalin historiikissa, jonka vasta tänään sain itsekin käsiini.
Nostalgiselta vaikuttaa myös konserttiohjelma, onhan mukana suuri joukko festivaalin historian suosituimpia teoksia Forelli-kvintetosta lähtien. Ei mikään ihme, että yleisöä on nyt tulossa enemmän kuin aiempina vuosina. Koossa on kaikki ainekset ikimuistoiselle festivaalille.

Iltamien menestysresepti syntyi 1974

Vuodesta 1974 alkaen Kamarimusiikki-iltamissa saattoi tapahtua aivan mitä tahansa. Konstantin Bogino ja Pavel Vernikov olivat aina valmiina hulluttelemaan. Kuva Stefan Bremer. 

Festivaalipäiväkirja 1974

Perjantai 26.7.

Ensimmäisessä konsertissa 26.7. Maija Numminen soittaa Beethovenia ja Schumannia. Samana iltana pidetään Koskenmäellä perukkakonsertti, jossa on kamariorkesterimusiikkia. Esiintyjiä on enemmän kuin yleisöä. Väitetään, että kalamatkat on osutettu juuri perjantai-iltaan, jotta ei vain tarvitsisi mennä konserttiin. 

Sunnuntai 28.7.

Kahden konsertin päivä. Ensin soittaa kirkossa kamariorkesteri Jarmo Vainion johdolla ja sitten Izumi Tateno pitää koululla oman pianokonsertin. Ohjelma on mittava Lisztin h-mollisonaatista lähtien.

Maanantai 29.7.

Päivän ainoassa varsinaisessa konsertissa Takaya Urakawa soittaa sooloviulumusiikkia, ohjelmassa on Bachia ja Bartókia. Pääkonserttien lisäksi järjestetään lyhyitä konsertteja nimeltään Iltamusiikki, ja niissä kuullaan tilanteeseen sopivaa musiikkia.

Tiistai 30.7.

Marja Holopainen laulaa, Izumi Tateno soittaa, ja Ilari Lehtisen ja Kimmo Lappalaisen soittamana kuullaan Prokofjevin huilusonaatti. Illalla Edward Auer soittaa Chopinin nocturnoja. Helsingin Sanomissa kuvataan tunnelmia: ”Taiteilija oli parhaimmillaan ja kuulijakunta istui hievahtamatta lähelle puolta yötä. Havahduttiin vasta kun valot salissa sammutettiin ja flyygelin kansi painettiin kiinni.”  Tällaiset jutut herättävät varmasti huomiota myös pääkaupunkiseudulla. Olisiko syrjäisestä Kuhmosta löydettävissä jotain sellaisia elämyksiä, joita suurkaupunkien konserttisalit eivät voi tarjota?

Keskiviikko 31.7. 

Edward Auerin soolokonsertti. Soitossa on vanhan ajan mestareiden suurta tyyliä etenkin Chopinin poloneesissa. Ei ihme, onhan Auer menestynyt myös Varsovan Chopin-kilpailuissa.

Torstai 1.8.

Trio Tateno soittaa viimeistellyn vahvasti Beethovenin c-molli trion ja Tshaikovskin a-molli-trion kuten edellisenäkin kesänä. Yoshiko Arai, Seppo Kimanen ja Izumi Tateno ovat hyvässä vedossa ja yhteisharjoittelu on ollut tarkkaa. Soitto on täysin kansainvälistä luokkaa. Tämä konsertti myös radioidaan. Nyt Kuhmo on pääsemässä valtakunnalliseen tietoisuuteen. 

Perjantai 2.8.

Jälleen Takaya Urakawa, nyt yhdessä Tatenon kanssa. Ohjelmassa on sytyttävä tulkinta Griegin viulusonaatista, Beethovenin sonaatti F-duuri sekä Franckin sonaatti.  

Lauantai 3.8.

Kello 18 Seppo Kimanen nousee koulun näyttämölle. Päästyään portaat ylös hän kompastuu ja lentää rähmälleen. Yleisöstä kuuluu ihmettelevä huokaus. Kimanen nousee ylös, tarttuu mikrofoniin ja ilmoittaa kuulijoille: ”Tämä oli kuuluisa kappale Kimasen lento.”

Koko sali räjähtää nauruun. Eihän tällaista voi tapahtua vakavan klassisen musiikin konsertissa! Mutta nyt oli tapahtunut. Ja se tarkoitti, että tänä iltana kaikki on mahdollista. Ohjelmasta selviää vain, että tänä iltana pidetään ”Kamarimusiikki-iltamat, joiden aikana kahvi- ja voileipätarjoilua”. Esiintyjistä ja teoksista luetellaan vain osa, mutta lopussa on tärkeä lisäys: ”N. klo 21 vapaata musisointia, leirin kaikki taiteilijat.”

Nyt muusikot saavat soittaa niitä teoksia, jotka eivät mahtuneet muihin konsertteihin. Erityisen hyvin Iltamiin sopivat tietenkin erilaiset taiturikappaleet, joita soittajilla luonnollisesti oli ohjelmistossa, mutta joilla ei varsinaisissa konserteissa yleensä ollut käyttöä. Lisäksi kuullaan suurta ja vakavaa musiikkia, kuten Bachin Brandenburgilainen konsertto, Brahmsin pianokvintetto, Bartókin Kontrasteja, Bachin Chaconne ja Prokofjevin pianosonaatti nro 7, jonka motorisen finaalin Edward Auer vasaroi näyttävästi. 

Kolmentoista teoksen konsertista tulee ennenkuulumattoman pitkä, peräti nelituntinen. Mutta sekään ei vielä ole vallankumouksellista. Uudenlaisen tästä konsertista tekee juonto. Juontajaksi pitää löytää sanavalmis, älykäs, esiintymään tottunut ja musiikkia tunteva ihminen. Seppo Kimasen ei tarvitse etsiä kaukaa. Vaikka hän on ennestäänkin ylityöllistetty festivaalijohtajana ja sellistinä, hän ottaa vielä vaativan tehtävän. Juhla alkaa henkilöityä häneen entistäkin selvemmin. 

Yleisö on neljän tunnin jälkeenkin innoissaan. Mitään juuri tällaista ei voi kokea missään muualla. Olisiko tässä sellainen menestystuote, jonka nosteessa Kuhmon kamarimusiikkifestivaali voisi nousta tunnetuksi koko Suomessa? 

Sunnuntai 4.8.

Päätöspäivän ohjelmassa on Mozartin huilukonsertto, Bachin kaksoisviulukonsertto, Schubertin kvintetto ja Chaussonin konsertto viululle, pianolle ja jousikvartetille. Samana päivänä käydään vielä Lentiiran kirkossa. Ja näin on takana viides festivaali. Nyt on selvästi päästy johonkin uuteen. Tämä festivaali lupaa paljon.

Kesällä 1973 saatiin yllätysvieras

Vuonna 2012 Kuhmossa oli tällainen joukko kansainvälisen tason pianisteja. Ulkomaisten huippupianistien sarjan aloittivat Izumi Tateno ja Edward Auer, joka tuli 1973 mukaan yllättäen ja omasta aloittestaan. Kuva Stefan Bremer. 

Festivaalipäiväkirja 1973

Perjantai 13.7.

Festivaali alkaa yllättäen mukaan tulleelle Edward Auerille järjestetyllä pianokonsertilla. Hän soittaa 13.7. Mozartia, Chopinin b-mollisonaatin ja Rahmaninovin Etudes tableaux, siis aivan kansainvälisen luokan ohjelman. Ja kun Auerin soittotyylissäkin on mannermaista suuruutta, tuntuu kuin koko festivaali ottaisi nyt askelen eteenpäin. 

Lauantai 14.7.

Päivän antina on toivekonsertti, jossa kuullaan lyhyitä kappaleita Bachista Montin Csardakseen. Jälleen enteillään tulevia iltamia. 

Sunnuntai 15.7.

Aurinkoista, lämpötila nousee jo 26 asteeseen. Kirkkokonsertissa on ohjelmassa Bachia ja Telemannia. 

Maanantai 16.7.

Duokonsertissa soittavat Yoshiko Arai ja Seppo Kimanen pianisteinaan Edward Auer ja Izumi Tateno. Kari Karemo kiittää ennakkoluulotonta ohjelmavalintaa: tutun Beethovenin lisäksi kuullaan Honeggeria, Shostakovitshia ja Martinuta, ja silti ”sali oli täynnä ja keskittyminen herpautumatonta.”  Vaikka soitto on ”miltei kiihkeän subjektiivista, sisältä käsin musiikissa elävää, on siinä tasapainoa ja sopusuhtaa”, Kalevassa kiitetään.

Tiistai 17.7.

Kuhmossa on hellettä, lämpö nousee lähes 30 asteeseen. Iltakonsertissa soittavat duoja Michael Hussla ja Arto Vähälä. Mukana on tuttuja suosikkiteoksia kuten Schubertin Arpeggione-sonaatti ja Stravinskyn Italialainen sarja. Aivan kaikki ei kuitenkaan tunnu Kuhmon ilmapiirissäkään onnistuvan, konsertti jää Kari Karemon mukaan odotettua vaisummaksi.

Keskiviikko 18.7. 

Izumi Tateno keskittyy tänäkin vuonna omassa konsertissaan suomalaiseen pianomusiikkiin. Kuullaan Melartinia, Kuulaa, Nordgrenia, Madetojaa ja Rautavaaran näyttävä Tulisaarna-sonaatti. Hieno konsertti saa ihmettelemään, miten juuri japanilainen pianisti tuo parhaiten esiin vanhempaa ja uutta suomalaista pianomusiikkia. 

Torstai 19.7.

Tänään on tarjolla monipuolista kamarimusiikkia, Brahmsin viulusonaatti A-duuri ja Mozartin viulusonaatti e-molli. Kari Karemon mielestä tänään on kuitenkin välipäivän tuntua. Ludolf Klemeyerin ja Risto Laurialan esittämässä Brahmsin sonaatissa A-duuri ”syntyi sellainen ero viulistin ja pianistin välille, että voi puhua jo kuilusta”. Laulumusiikkikin on esillä, sillä Marja Holopainen esittää Nyströmin sarjan Sånger vid havet, jossa ”hienostunut ote laulujen sanoihin leimasi esitystä”. 

Perjantai 20.7.

Kuhmossa on edelleen kainuulainen helle, 28 astetta. Nyt on vuorossa jo perinteinen Trio Tatenon konsertti. Ohjelmassa on kolme suurta teosta, Kokkosen trio, Shostakovitshin trio ja Schumannin pianokvartetto. Konsertti on erinomainen ja se kiinnostaa myös kuulijoita: yleisöä on 300. Konsertin ”ehdoton vuorenhuippu oli Shostakovitshin trio”. Siinä Trio Tateno ”ylsi tulkintaan, jossa näkyy se toistensa ymmärtämisen ja reagoimisen taso, mihin soittajat ovat päässeet.” 

Lauantai 21.7. 

Tätä on jo tiedetty odottaa: kamarimusiikkijamit, joiden ohjelmassa on 12 eri teosta. Tilaisuus venyy nelituntiseksi, mutta pituus ei tunnu haittaavan yleisöä, sillä ohjelmassa on sopivasti peräkkäin Brahmsin pianokvarteton ja Shostakovitshin pianokvinteton kaltaisia suuria teoksia ja Paganini-variaatioiden ja Mustien silmien kaltaisia yleisönumeroita. ”Jameissa oli intiimi ja leppoisa tunnelma, jos muistivirhe sattui, ei hätiä mitiä, oltiinhan vapaamuotoisesti soittamassa muiden ja itsensä iloksi”, todetaan Kalevassa. Ilta päättyy Auerin suureen tyyliin soittamaan Chopinin Vallankumousetydiin.

Sunnuntai 22.7.

Kahden konsertin päivä, ensin iltapäivällä Mendelssohnia ja Schubertia, ja sitten iltakonsertissa näyttävä ohjelma, jossa on Brahmsin klarinettitrio, Mozartin huilukvartetto ja Schumannin pianokvarteton kolmas osa sekä näiden lomassa Auerin ja Tatenon pianosooloja. Takana on hieno ja monipuolinen festivaali. ”Viikon aikana ehti korva tottua siihen, että miltei aina jostain kuului musiikkia” ja kansalaiskoulun ohi kävellessä koki kuin kollaasin koko festivaalista: ”oli viulun skaaloja, kamarimusiikkiryhmän harjoitusta, pianon sormiharjoituksia, kuumeista treenausta illan konserttia varten.” 

Kolmen tunnin yöjamit

Kolmantena festivaalikesänä yleisöä alkaa jo olla enemmän. Yksittäisen konsertin kävijäennätys syntyy, kun Izumi Tatenon konsertissa on yli 200 kuulijaa. Yöjamit kestävät jo kolme tuntia, ja huomataan, että musiikilliset pilat sopivat tällaiseen konserttiin hyvin.

Festivaalipäiväkirja 1972

Sunnuntai 16.7.

Kuhmossa on ollut helle, sellainen helle kuin itärajan tuntumassa sisämaassa vain voi olla. Lämpötila on kohonnut 30 asteeseen ja kun päivä tähän aikaan vuodesta vielä on pitkä, helpotusta kuumuuteen saadaan vasta myöhään illalla. Oppilaat ja opettajat ovat hikoilleet luokissaan jo 12.7. alkaen. Ensimmäisiä konsertteja on harjoiteltu öiseen aikaan. Tihkusateisen lauantain jälkeen lämpö sentään laskee siedettävään lukemaan. Ensimmäisenä kuullaan poikkeuksellisesti lied-konsertti, esiintyjinä Yrjö Nykänen ja Ralf Gothóni. Ohjelmassa on Schubertia, Nummen Vuoripaimen ja Schumannin laulusarja Dichterliebe. Yleisöä on salin täydeltä. 

Maanantai 17.7.

Erkki Kantola aloittaa konsertin Bachin Chaconnella ja Paganinin Campanellalla, Jari Sinkkonen soittaa Marketta Valveen kanssa Faurén Fantasian ja Valve soittaa vielä Beethovenin Jäähyväissonaatin. 

Tiistai 18.7. 

Trio Tateno esiintyy, ohjelmassa on kaksi suurta teosta, Beethovenin c-molli trio ja Tshaikovskin a-molli. Kun esiintymässä on valmis yhtye, kuullaan huoliteltua ja hyvin harjoiteltua soittoa. Yleisöä riittää. 

Keskiviikko 19.7. 

Sonaattien illassa kuullaan Jari Sinkkosen ja Marketta Valveen soittamana Poulencin huilusonaatti, sitten Erkki Kantola ja Marketta Valve esittävät Brahmsin A-duurisonaatin ja Michael Hussla ja Arto Vähälä Debussyn sonaatin sellolle ja pianolle.  

Torstai 20.7. 

Nyt on jo hiukan sateista, lämpötila on sopivat 20 astetta. Izumi Tateno omistaa iltansa kotimaiselle musiikille. Tuttuja Sibeliuksen pianokappaleita seuraavat Rautavaaran sonaatti Kristus ja kalastaja ja Matti Raution sarja, jossa tulkinta on ”kipinöivän taidokas”. Kantaesityksenä kuullaan Japanissa vaikuttavan Pehr Henrik Nordgrenin sävellys Korvaton Hoichi. Tateno on suuri yleisönsuosikki, onhan hän festivaalin nuorten muusikkojen joukossa jo kansainvälisen luokan pianisti. Tässä konsertissa tehdäänkin festivaalin yleisöennätys, sillä kuulijoita on yli 200. 

Perjantai 21.7. 

Tänään kuullaan suurten kokoonpanojen kamarimusiikkia, ensin Beethovenin kvartetto c-molli ja sitten Dvorákin suuri pianokvintetto. Beethovenia esittää Turku-kvartetti, jossa soittavat Kimasten lisäksi Lajos Garam ja Veikko Kosonen. ”Kvartetin soitolle on ominaista jäsennetty selkeys, halu loogiseen mutta kuitenkin lämpimään musisoimiseen”, kirjoittaa Kari Karemo Kalevassa. 

Lauantai 22.7. 

Alkaa olla jo suorastaan kylmää, on pilvistä ja iltapäivällä on vain 15 lämmintä. Mutta festivaalin tunnelma lämpenee, sillä nyt koetaan kolmen tunnin mittaiset klassisen musiikin yöjamit, joissa soitetaan yhteensä 19 eri teosta. Yleisö saa esittää toivomuksia, ja niinpä oppilaiden pyynnöstä Michael Hussla soittaa ensimmäisen sivun Schumannin sellokonsertosta ilman säestystä. ”Tällaisia musiikillisia tsoukkeja olisi jameissa saanut olla enemmänkin, sellainen ei suinkaan olisi kampittanut taiteellista antia”, Kari Karemo toteaa. Ilta päättyy edelliskesänä valtavan suosion saaneen Forelli-kvinteton muunnelmaosaan. Kuhmon tulevien vuosien suurimmat vetonaulat eli vapaamuotoiset pitkät konsertit ovat selvästi muotoutumassa. ”Myöhään lauantai-iltana kuultiin kolmen tunnin ajan valtavan innostuneen tunnelman vallitessa taiteilijoiden suosituinta ohjelmistoa, ja idea onnistui jopa yli odotusten”, todetaan Oulun läänin taidetoimikunnalle tehdyssä selvityksessä. Käy selväksi, että juuri tällaista kaivataan lisää. 

Sunnuntai 23.7.

Päättäjäiskonsertissa on runsas ohjelma, kuullaan kuusi eri teosta. Täysin uutta ohjelmaa ei tähän konserttiin riitä, vaan mukana on Debussyn sellosonaatti ja Tshaikovskin pianotrion osa, jotka on soitettu jo aiemmin viikolla.