Musiikkia ja urheilua

Uinti on Kuhmon taiteilijoiden suosituin urheilumuoto. Kuviokellunnassa ei vielä olla aivan samalla tasolla kuin soitossa. Kuva Stefan Bremer. 

Aikanaan yksi Kuhmon Kamarimusiikin odotetuimpia tapahtumia oli jokakesäinen muusikoiden ja henkilökunnan välinen jalkapallo-ottelu. Niiden järjestäminen loppui taklaukseen, jonka seurauksena viulisti oli loppufestivaalin jalka paketissa ja soittokunnottomana. Tätä harmittelee varmasti ainakin basisti Petri Mäkiharju, joka tiettävästi on varmaotteinen paitsi orkesterin bassoryhmän johdossa, myös jalkapallojoukkueen vasemman laidan puolustajana. Tunnetuin suomalainen jalkapalloileva muusikko oli tietysti Kai Pahlman, Sibelius-Akatemiassa opiskellut pianisti, joka voitti kolmesti jalkapallon SM-sarjan maalikuninkuuden.
Juoksevia muusikoita on useitakin, vaikka esityksessä juokseminen eli kiirehtiminen onkin huono tapa. Mikään ihme ei ole sekään, että viulisti alkaa harrastaa jousiammuntaa. Lyömäsoittajan näkeminen nyrkkeilykehässä tuntuisi sekin luontevalta. Harvinaisempi lajinvalinta on kehonrakennus, jossa oopperaorkesterin klarinetisti Arto Vainio on yltänyt huipputasolle.
Varsin harvinainen muusikkolaji on paini. Anekdootti 30-luvulta kertoo, että kun aikanaan rakennustyömaan kahvitauolla tuli puhetta vakavasta musiikista, joku sanoi Sibeliuksen ja Malmsténin painivan eri sarjoissa. Tämä herätti hämmennystä: "painiiko Sibeliuskin?"
Sain hiljattain käsiini leikkeen Viestimies-nimisestä lehdestä, jonka mukaan Kuhmossa soittava hieno pianisti Kiril Kozlovski on jopa menestynyt tässäkin lajissa. Näin kerrotaan lehdessä: "Kozlovsky syntyi Mogilevissa ja opiskeli pianonsoittoa Valko-Venäjän Musiikkiakatemiassa sekä Sibelius-Akatemiassa. Hän on menestynyt kotimaisissa ja kansainvälisillä painikilpailuissa." Lajivalinta saattaa tuntua oudolta, mutta siitähän on paljon hyötyä, jos kamarimusiikkipartnereiden kanssa tulee erimielisyyttä tulkinnasta.

Ja lopuksi maininta sattumuksesta, jollaista ei Kuhmon Kamarimusiikissa tiettävästi ole koskaan tapahtunut: sellistin hiukset tarttuivat virityskoneistoon kesken soiton. Esitys oli pakko keskeyttää siksi ajaksi, että tilanne saatiin selvitettyä ja sen jälkeen jatkettiin. Urheilusuorituksesta kävi varmasti myös vakavana pysyminen konsertin loppuun asti. Se vaati kasvolihaksilta kovaa kuntoa. Seuraavassa konsertissa sellistin hiukset olivat varmuuden vuoksi poninhännällä.

                                      Elina Vähälän hiukset eivät liity tapaukseen. Stefan Bremerin kuva on vain niin hieno, 
                                              että se on aivan pakko julkaista.