Kolmen tunnin yöjamit

Kolmantena festivaalikesänä yleisöä alkaa jo olla enemmän. Yksittäisen konsertin kävijäennätys syntyy, kun Izumi Tatenon konsertissa on yli 200 kuulijaa. Yöjamit kestävät jo kolme tuntia, ja huomataan, että musiikilliset pilat sopivat tällaiseen konserttiin hyvin.

Festivaalipäiväkirja 1972

Sunnuntai 16.7.

Kuhmossa on ollut helle, sellainen helle kuin itärajan tuntumassa sisämaassa vain voi olla. Lämpötila on kohonnut 30 asteeseen ja kun päivä tähän aikaan vuodesta vielä on pitkä, helpotusta kuumuuteen saadaan vasta myöhään illalla. Oppilaat ja opettajat ovat hikoilleet luokissaan jo 12.7. alkaen. Ensimmäisiä konsertteja on harjoiteltu öiseen aikaan. Tihkusateisen lauantain jälkeen lämpö sentään laskee siedettävään lukemaan. Ensimmäisenä kuullaan poikkeuksellisesti lied-konsertti, esiintyjinä Yrjö Nykänen ja Ralf Gothóni. Ohjelmassa on Schubertia, Nummen Vuoripaimen ja Schumannin laulusarja Dichterliebe. Yleisöä on salin täydeltä. 

Maanantai 17.7.

Erkki Kantola aloittaa konsertin Bachin Chaconnella ja Paganinin Campanellalla, Jari Sinkkonen soittaa Marketta Valveen kanssa Faurén Fantasian ja Valve soittaa vielä Beethovenin Jäähyväissonaatin. 

Tiistai 18.7. 

Trio Tateno esiintyy, ohjelmassa on kaksi suurta teosta, Beethovenin c-molli trio ja Tshaikovskin a-molli. Kun esiintymässä on valmis yhtye, kuullaan huoliteltua ja hyvin harjoiteltua soittoa. Yleisöä riittää. 

Keskiviikko 19.7. 

Sonaattien illassa kuullaan Jari Sinkkosen ja Marketta Valveen soittamana Poulencin huilusonaatti, sitten Erkki Kantola ja Marketta Valve esittävät Brahmsin A-duurisonaatin ja Michael Hussla ja Arto Vähälä Debussyn sonaatin sellolle ja pianolle.  

Torstai 20.7. 

Nyt on jo hiukan sateista, lämpötila on sopivat 20 astetta. Izumi Tateno omistaa iltansa kotimaiselle musiikille. Tuttuja Sibeliuksen pianokappaleita seuraavat Rautavaaran sonaatti Kristus ja kalastaja ja Matti Raution sarja, jossa tulkinta on ”kipinöivän taidokas”. Kantaesityksenä kuullaan Japanissa vaikuttavan Pehr Henrik Nordgrenin sävellys Korvaton Hoichi. Tateno on suuri yleisönsuosikki, onhan hän festivaalin nuorten muusikkojen joukossa jo kansainvälisen luokan pianisti. Tässä konsertissa tehdäänkin festivaalin yleisöennätys, sillä kuulijoita on yli 200. 

Perjantai 21.7. 

Tänään kuullaan suurten kokoonpanojen kamarimusiikkia, ensin Beethovenin kvartetto c-molli ja sitten Dvorákin suuri pianokvintetto. Beethovenia esittää Turku-kvartetti, jossa soittavat Kimasten lisäksi Lajos Garam ja Veikko Kosonen. ”Kvartetin soitolle on ominaista jäsennetty selkeys, halu loogiseen mutta kuitenkin lämpimään musisoimiseen”, kirjoittaa Kari Karemo Kalevassa. 

Lauantai 22.7. 

Alkaa olla jo suorastaan kylmää, on pilvistä ja iltapäivällä on vain 15 lämmintä. Mutta festivaalin tunnelma lämpenee, sillä nyt koetaan kolmen tunnin mittaiset klassisen musiikin yöjamit, joissa soitetaan yhteensä 19 eri teosta. Yleisö saa esittää toivomuksia, ja niinpä oppilaiden pyynnöstä Michael Hussla soittaa ensimmäisen sivun Schumannin sellokonsertosta ilman säestystä. ”Tällaisia musiikillisia tsoukkeja olisi jameissa saanut olla enemmänkin, sellainen ei suinkaan olisi kampittanut taiteellista antia”, Kari Karemo toteaa. Ilta päättyy edelliskesänä valtavan suosion saaneen Forelli-kvinteton muunnelmaosaan. Kuhmon tulevien vuosien suurimmat vetonaulat eli vapaamuotoiset pitkät konsertit ovat selvästi muotoutumassa. ”Myöhään lauantai-iltana kuultiin kolmen tunnin ajan valtavan innostuneen tunnelman vallitessa taiteilijoiden suosituinta ohjelmistoa, ja idea onnistui jopa yli odotusten”, todetaan Oulun läänin taidetoimikunnalle tehdyssä selvityksessä. Käy selväksi, että juuri tällaista kaivataan lisää. 

Sunnuntai 23.7.

Päättäjäiskonsertissa on runsas ohjelma, kuullaan kuusi eri teosta. Täysin uutta ohjelmaa ei tähän konserttiin riitä, vaan mukana on Debussyn sellosonaatti ja Tshaikovskin pianotrion osa, jotka on soitettu jo aiemmin viikolla. 

Kamarimusiikkijamit ja Forellikvintetto

"Kuhmo on ideaalinen kohde kaikille luonnon ja musiikin ystäville", kirjoitti Seppo Kimanen vuoden 1971 festivaalin ohjelmassa. 

Kuhmon toisena festivaalikesänä ohjelmassa on kaksi tärkeää tapahtumaa: kamarimusiikkijamit enteilevät tulevia Iltamia ja myöhemmin jokavuotiseksi tullut Schubertin Forellikvintetto kuullaan ensimmäisen kerran. Tällaisia olivat tunnelmat kesällä 1971: 

Festivaalipäiväkirja 1971

Sunnuntai 18.7.

Nyt ollaan viileämmissä tunnelmissa kuin viime kesän avauksessa, taivas on osittain pilvessä ja lämpö on painunut alle kahdenkymmenen. Juuri päättyneillä Savonlinnan oopperajuhlilla sade on pilannut osan esityksistä, mutta Kuhmossa soitetaan vain sisätiloissa. Viime kesänä aloitettiin kirkossa barokkimusiikilla ja niin tehdään nytkin. Soitettavana on Bachia ja Haydnia, ja sitten Vivaldin hieno huilukonsertto La notte. Jari Sinkkonen loistaa ja esitys tekee vaikutuksen. Yleisö ei lakkaa taputtamasta, Sinkkonen päättää soittaa ylimääräisenä numerona Fredrik Suuren pienen huiluetydin, mutta siihen ei enää riitäkään latausta: ”Se katkesi kesken, ja sitten vain luikin pois. Tämmöisen muistaa aina.” 

Maanantai 19.7. 

Toisen konsertin paikkana on taas koulu, ja ohjelma on entistäkin kunnianhimoisempi. Ensin  Bachin Kromaattinen fantasia ja fuuga, sitten Brahmsin jousikvartetto ja lopuksi Shostakovitshin pianotrio. Jostain syystä juuri Shostakovitshin musiikki tuntuu sopivan tähän aikaan ja paikkaan, ja sitä tullaankin jatkossa kuulemaan joka kesä. 

Nyt festivaalin esiintyjänä on ensimmäistä kertaa vakinaisesti toimiva yhtye. Izumi Tateno, Seppo Kimanen ja Yoshiko Arai olivat muodostaneet jo keväällä Tateno-trion. Vakinaisen yhtyeen mukanaolo vaikuttaa koko festivaalin tasoon. Kun osa ohjelmasta on jo valmista, harjoitusaikaa jää enemmän paikan päällä valmistettaville teoksille. 

Tiistai 20.7.

Ensimmäistä kertaa Kuhmosta tehdään myös oikea musiikkiarvostelu. Kainuun Sanomissa lukee tänään näin: ”On varmaa että tunnelma konsertissa kerta kerralta tiivistyy ja että lisää hienoja, huippuluokan esityksiä tullaan kuulemaan. Tuntuu aivan ihmeeltä, että Kuhmossa voi kokea jotain tällaista.” Jossain määrin arvostelun puolueettomuutta tietysti heikentää se, että sen on kirjoittanut Tuulikki Karjalainen. 

”Niinpä siinä sitten kävi, että minä paitsi olin organisoimassa näitä juttuja ja tekemässä näitä talkootöitä niin sitten vielä kaiken lisäksi arvostelin konsertteja”, Tuulikki Karjalainen tunnustaa. ”Minähän olin tietysti musiikkia opiskellut, että kyllä se nyt jotenkuten kävi, ja olin tietysti itse kiinnostunut kirjoittamisesta.”

Illalla on vuorossa erikoinen kokeilu: eräänlaiset klassisen musiikin jamit. ”Tilaisuudessa, johon on vapaa pääsy, taiteilijat soittavat ohjelmistoa, joka on heitä juuri nyt lähinnä, keskustelevat yleisön kanssa ja musisoivat vapaasti”, esitellään Kainuun Sanomissa. 

Vapaamuotoinen musiikki-ilta onkin jotain aivan uutta, tällaista ei ole muilla festivaaleilla. Jo toisena kesänä Kuhmossa keksitään vaihtelevien ja yllätyksellisten konserttien konsepti, joka sittemmin nostaa festivaalin maineeseen. 

Keskiviikko 21.7. 

Vapaamuotoisten kamarimusiikkijamien jälkeen on taas keskittyneemmän musiikin vuoro, kun ohjelmassa on Brahmsin pianotrio C-duuri, Prokofjevin sonaatti huilulle ja Janácekin sarja Umpeenkasvaneella polulla. 

Torstai 22.7.

Brahms-päivä, ohjelmassa ovat Brahmsin viulusonaatti ja sellosonaatti. Tuulikki Karjalainen jatkaa kirjoittamista Kainuun Sanomiin eikä lehti näytä pitävän hänen kaksoisrooliaan mitenkään ongelmallisena. Karjalainen joutuu kuitenkin huomaamaan, että liian lähellä esiintyjiä olevan kriitikon voi joskus olla vaikea toimia. Seppo Kimanen pitää hänelle puhuttelun: ”Minä en ollut ymmärtänyt ihan täysin, että tämä Trio Tateno, jossa soittivat Seppo, Yoshiko ja Izumi Tateno, että se oli kaiken huippu ja loistavin yhtye, niin siitä hän minua kovin sanoin moitti. Minä sitten ymmärsin sen, ja tämän moitteen jälkeen minä kyllä sitten kotiin lähtiessäni vähän itkinkin, kun minä olin niin nuori ja kokematon vielä. Minä sitten otin opikseni ja paransin tapani, mutta se ei sitten enää auttanut, vaan ilmeisesti Kainuun Sanomille meni tieto siitä, että olisi parempi, jos joku muu arvostelisi.”

Perjantai 23.7.

Nyt soitetaan kahdessa paikassa, ensin kirjastossa Boccherinia ja Mozartia, sitten koululla Haydnia ja kaksi kamarimusiikin suurteosta, Mozartin klarinettikvintetto ja Schumannin pianokvartetto, jotka tulevina vuosina soivat Kuhmossa jatkuvasti. 

Lauantai 24.7.

Hyvin alkanutta vapaiden musiikki-iltojen kokeilua jatketaan. Vapaassa musiikki-illassa on ”yleisön pyynnöstä edellisten konserttien ohjelmista” Vivaldin La notte, Sarasaten Mustalaislauluja ja osa Schumannin pianokvartetosta. Muuta ohjelmaa ovat Prokofjevin sonaatti kahdelle viululle, kolme Brahmsin intermezzoa ja Chopinin Scherzo. Konsertin erikoisuutena on mahdollisuus seurata Forelli-kvinteton kenraaliharjoitusta. 

Sunnuntai 25.7. 

Nyt kokeillaan, jaksavatko esiintyjät ja kuulijat, jos päivän mittaan pidetään peräti kaksi aivan täysimittaista konserttia. Klo 15 soitetaan kaksi kamarimusiikin suurteosta, Mozartin klarinettikvintetto ja Brahmsin käyrätorvitrio. Illan konsertissa on vielä mittavampi ohjelma, sillä siinä kuullaan Faurén pianokvartetto, Smetanan pianotrio ja Schubertin Forelli-kvintetto. Musiikkia on siis yhden päivän aikana jopa nelisen tuntia. 

Forelli-kvintetto on pituudestaan huolimatta innostava kokemus. Soittajina ovat Marketta Valve, Takeshi Hidaka, Veikko Kosonen, Michael Hussla ja Teppo Hauta-aho. Yleisö innostuu osoittamaan suosiota niin voimallisesti, että muunnelmaosa joudutaan soittamaan ylimääräisenä uudelleen. Forelli-kvintetto on ensimmäisestä esityksestä asti suuri yleisönsuosikki ja 80-luvulta alkaen siitä tuleekin jokakesäinen tapahtuma. 

Ensimmäinen ihmeellinen kesä

Seppo Kimasen suunnitelmia ensimmäistä festivaalia varten. "Uskon, että löytyy henkilöitä, jotka kauniina kesäpäivänä ajavat satoja kilometrejä tullakseen kuuntelemaan jotain lempisäveltäjäänsä", Kimanen ennusti. 

Miltä ne vuosikymmenien takaiset kamarimusiikkijuhlat mahtoivat tuntua? Se selviää festivaalipäiväkirjasta, jossa tapahtumia seurataan päivästä päivään. Tänään aloitetaan ensimmäisestä juhlasta, ja tästä lähtien tässä blogissa seurataan Kuhmon Kamarimusiikin etenemistä vuodesta toiseen. 

Festivaalipäiväkirja 1970

Sunnuntai 19.7.

Loputtomia vihreitä metsiä, niiden keskellä sinisenä hohtavia järviä, kullankeltaisia peltoja, harmaita taloja, teitä jotka johtavat taajamaan, sen keskellä korkeuksiin kohoava suuri puukirkko. On hiljaista, kaikki ovat rauhoittuneet pyhänviettoon, lämpötila on melkein hellelukemissa. Lammasjärvellä lipuu vene, soutaja katsoo taivaalle: pohjoisessa on tummia pilviä, ilmassa on hautovaa kosteutta. Olisiko tulossa ukkonen?

Kuhmolainen maisema, kuhmolainen hiljaisuus. Mutta kun ilta alkaa viilentyä, erottuu jotain tähän maisemaan kuulumatonta. Kirkon avoimista ovista kantautuu säveliä, mutta ne eivät ole virrenveisuuta eivätkä urkujen soittoa vaan kirkkaita, ohuita, livertäviä ääniä, jotka antavat vielä lisäväriä kesän ja luonnon kauneudelle. 

Soitto hiljenee, muutamia uteliaita kulkee kohti kirkkoa. Kello lähestyy puoli kahdeksaa. Seppo Kimanen on sakastissa odottamassa ja kurkistaa ovenraosta kirkkosaliin. Hän laskee kuulijoita ja pääsee laskuissaan kahdeksaan asti. 

Kun kello tulee 19.30, Risto Paalanen, Yoshiko Osumi, Danielle Möckel ja Yoshiko Arai kohottavat jousensa ja soittavat ensimmäiset äänet Georg Philip Telemannin konsertosta neljälle viululle G-duuri. Ne ovat Kuhmon Kamarimusiikin ensimmäiset sävelet.

Seuraavaksi kuullaan Händelin Passacaglia viululle ja sellolle, soittajina Yoshiko Arai ja Seppo Kimanen, ja sen jälkeen Bachin Chaconne sooloviululle Yoshiko Arain soittamana. Hetki jää Seppo Kimasen mieleen. ”Chaconnen sävelten täyttäessä kirkon näin, kuinka muutama kuulija otti esiin nenäliinan kuivatakseen kyyneliään. Silloin ajattelin, että jonain päivänä tapahtumasta tulisi menestys.”

Konsertti päättyy Vivaldin myrskyisään huilukonserttoon F-duuri, alaotsikoltaan Tempesta di mare. Sen solistina soittaa Jari Sinkkonen, eikä tällaista huilunsoittoa ole Kuhmossa kuultu koskaan. Yleisö on innoissaan. Yksi kuulijoista on Lea Kallio, joka hoitaa talkoolaisena lipunmyyntiä. Myös hänen miehensä on mukana yleismiehenä, ja jopa kodin pianokin osallistuu festivaalille, sillä se lainataan opetuskäyttöön. Kallioiden suunnitelmana on auttaa festivaali alkuun ja lähteä sitten Lappiin. Laukutkin ovat jo valmiiksi pakattuna. Suunnitelmat muuttuvat Jari Sinkkosen soittaessa Vivaldia. 

”Hän oli silloin hoikka nuori mies, enkä minä ollut kuullut koskaan elävää huilunsoittoa. Hän oli kuin käärmeenlumooja, tuijotin häntä ja se oli huikea suoritus. Kumpikin oli sitä mieltä, että ei mihinkään Lappiin lähdetä vaan tänne jäädään. Ja sillä tiellä ollaan edelleen”. 

Odotukset yleisömäärän suhteen eivät ilmeisesti ole Kuhmossa suuria, sillä paikallislehti Kuhmolainen kirjoittaa konsertista, että ”nuoret kamarimuusikot esiintyivät Kuhmon oloihin nähden runsaalle yleisöjoukolle.” Kuulijoita onkin todellisuudessa enemmän kuin Kimasen laskemat kahdeksan, sillä yleisöä on myös parvella. Lisäksi kuuntelemassa on musiikkileirin oppilaita.

Maanantai 20.7.

Ilmassa on ukkosta, mittari nousee iltapäivällä jo kolmeenkymmeneen asteeseen ja kansalaiskoulun juhlasalissa on lämmin tunnelma. On toisen konsertin aika. Sen aluksi Risto Paalanen soittaa viululla osat Menuetti I ja II, Bourrée ja Gigue Bachin partitasta E-duuri. Sitten päästään jo eteenpäin barokista, kun Arto Vähälä esittää Mozartin pianosonaatin c-molli. Jorma Sauroksen ohjelmassa on festivaalin ensimmäinen 1900-luvun kappale, Jorgen Bentzonin Teema ja muunnelmia sooloklarinetille. Yoshiko Arai soittaa Paganinin Kapriisit 17 ja 21, Jari Sinkkonen esittää Fukushiman Mein soolohuilulle ja lopuksi Seppo Kimanen ja Kimmo Lappalainen soittavat Cassadon sovittaman Frescobaldin Toccatan. 

Konsertin ohjelma on kuin tiivistelmä Kuhmon ideasta, sillä kaikkien aikakausien musiikki soi sulassa sovussa. Toinenkin Kuhmon keskeisistä ideoista on esillä jo tässä konsertissa. Frakkeja tai iltapukuja ei näy. Seppo Kimasella on kyllä pikkutakki ja kauluspaita, mutta ei solmiota. Muusikot soittavat lattiatasolla ja monet esiintyvät t-paidoissa korostaakseen yhteisyyttä kuulijoiden kanssa. 

Tiistai 21.7.

Kolmantena festivaalipäivänä ilma on hieman viilentynyt ja sää on käynyt pilviseksi. Koululla soitetaan ensin Mozartin jousikvartetto C-duuri, Kuhmon Kamarimusiikin historian ensimmäinen jousikvartetto. Seuraavaksi Kimanen soittaa Boccherinin sonaatin A-duuri Arto Vähälän kanssa. Seuraa vielä Frescobaldin Canzoni a due canti, Busonin Albumblatt ja Gabriel Faurén Sicilienne Sinkkosen ja Kari Aronssonin soittamana. Lopuksi soi todellinen hittikappale, Rahmaninovin gis-mollipreludi Kari Aronssonin tulkitsemana. 

Keskiviikko 22.7. 

Festivaalin neljäs konsertti alkaa Crusellin klarinettikvartetolla ja jatkuu Bachin soolosellosarjalla, jonka soittaa jatkuvasti ahkeroiva Kimanen. Yoshiko Arai ja Kari Aronsson soittavat Ravelin Tziganen ja lopuksi Arto Vähälä esittää vielä kaksi Chopinin etydiä. 

Valtakunnallisetkin tiedotusvälineet alkavat kiinnostua. Helsingin Sanomien toimittaja Jorma Korhonen on ollut Kuhmossa tekemässä juttua Ontojärven lomakylässä saksalaisille turisteille järjestetyistä karhunpeijaisista. Festivaalin avajaispäivänä ilmestyneessä jutussa kuhmolainen Salomo Niskanen on kertonut saavansa karhusta 1 500 markan tulon, sillä pelkästä taljastakin saa ”tuhannen markkaa, vaikka karva olisi takkuinenkin.” Nyt toimittaja on tullut kirkonkylään ihmettelemään festivaalia ja haastattelemaan Kimasta ja Sofia Kemppaista. Jutun yhteydessä on myös kuva, jossa Seppo Kimanen, Yoshiko Arai ja Markku Paalanen ovat Pajakkakosken rannalla ja taustalla näkyy kirkko. Kuva kertoo heti, että nyt ei ole kysymys samanlaisesta festivaalista kuin muualla. Kuva henkii luonnonläheisyyttä, rentoutta ja iloa. Luonnon ja musiikin yhdistävä brändi syntyy heti ensimmäisellä festivaalilla.

Torstai 23.7.

Sää viilenee, nyt saadaan jo sadekuurojakin. Miten mahtaa käydä huomisen kesäteatterikonsertin? Tänään ohjelmassa on edellispäivien pienempien teosten jälkeen suuria kamarimusiikkiklassikoita. Alkupäivinä jokainen on soittanut valmista ohjelmistoaan, nyt on ehditty harjoitella yhdessä ja tulokset kuuluvat. Ensin Haydnin trio, jossa soittavat Osumi, Airas ja Lappalainen, sitten Mozartin Kegelstatt-trio (Sauros, Möckel, Lappalainen), Mozartin huilukvartetto D-duuri (Sinkkonen, Arai, Möckel, Kimanen) ja vielä Beethovenin trio nro 3 c-molli (Paalanen, Kimanen, Lappalainen). Konsertilla on jo huomattavasti mittaa, mutta tämä on vasta alkua konserttien venymiselle. 

Perjantai 24.7. 

”Festivaali-nimi ja eritoten sen sijoittaminen juuri syrjäiseen Kuhmoon ovat herättäneet ihmettelyä, hymähtelyä, jopa väheksyntääkin, mutta nämä aiotaan torjua hyvistä tuloksista kertovilla näytöillä.” Näin kirjoitetaan Helsingin Sanomissa ja Kuhmo nousee ensimmäistä kertaa kunnolla näkyviin. 

Seppo Kimanen kertoo jutussa, että ”osalle taiteilijoita tämä on samalla viihtyisä loma. Nämä taiteilijat ovat itse asiassa kaikki ystävyksiä ja meistä on hauskaa asua yhdessä, soittaa yhdessä ja konsertoida yhdessä Me kaikki olemme nuoria, vanhin, alttoviulisti Rainer Möckel Länsi-Saksasta on vasta 26-vuotias.”  Sohvi Kemppainen toivoo, että festivaalista tulisi perinne. ”Asia on kokonaan taiteilijoiden varassa, meillä ei ole tarvittavia taloudellisia resursseja tällaisen ylläpitämiseen, mikäli taiteilijat eivät enää tulisi vapaaehtoisesti ja korvauksia vaatimatta.”

Sää on niin epävakainen, että ulkoilmakonsertti siirretään sisätiloihin. Ja taas kuullaan suuria sävellyksiä. Ensin Vivaldin konsertto g-molli kahdelle sellolle, solisteina Seppo Kimanen ja Tero Airas. sitten Crusellin klarinettikvartetto op 2 nro 1 (Sauros, Paalanen, Möckel, Airas) ja lopuksi Beethovenin kvartetto op. 18 nro 4. 

Lauantai 25.7.

Ohjelma on tähän asti ollut vaihtelevaa, mutta nyt omistetaan kokonainen konsertti Beethovenille. Ohjelmassa on Serenadi huilulle ja pianolle, sellosonaatti F-duuri Kimasen ja Vähälän soittamana ja sitten pianosonaatti Appassionata Kimmo Lappalaisen tulkitsemana. 

Sunnuntai 26.7.

Kirjastossa soitetaan ensin Vivaldin F-duuri huilukonsertto ja Beethovenin kvartetto op 18, ja päättäjäiskonsertissa kuullaan Martinun Duo viululle ja sellolle (Arai, Kimanen), Dvorákin kvartetto F-duuri (Arai, Osumi, Möckel, Kimanen) sekä Schubertin trio B-duuri (Arai, Kimanen Lappalainen). Kuulijat saattavat pitää kahta konserttia samana päivänä jo turhankin suurena annoksena, mutta Kimasen mielessä siintää jo tulevaisuuden festivaali, jolla musiikkia olisi aamusta iltaan ja illasta aamuyöhön.

Festivaalin aikana on kuultu yhdeksän konserttia ja yhteensä 36 eri teosta. Lisäksi on ollut vielä oppilaskonsertteja. Heti ensimmäinen Kuhmon Kamarimusiikki on ollut täyden festivaalin mittainen. 

Takana on ensimmäinen unohtumaton kesä. Edessä on loputon määrä helteisiä, kiireisiä, sateisia, innostavia, stressaavia, huumaavia, uuvuttavia, ihmeellisiä kesiä.